United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos voitte luopua huonosta käytöksestänne, niin olette tervetullut hänen taloonsa; jos ette voi ja jos teitä haluttaa erota hänestä, niin hän aivan mielellään jättää teidät hyvästi. "Hyvästi, kulta, mull' on täältä hoppu." MALVOLIO. Niin oikein, hyvä herra Topias. "Ja silmä sanoo, ett' on kohta loppu." MALVOLIO. Niinkö todellakin? "En tahdo kuolla, en." "Nyt, maarin, narraatten."
Neljäs kohtaus. Olivian puutarha. OLIVIA. Hakemaan häntä panin; jos hän tulee, Niin kuinka juhlitan ja kestään häntä? Helpompi nuorta ostaa on kuin kärttää. Vaan liian lujaa puhun. Miss' on Malvolio? Hän on vakaa, sievä Ja tähän toimeen sangen sopiva. Miss' on Malvolio? MARIA. Tulee kohta, neiti. Hän on niin kumma: vimmattu on varmaan. OLIVIA. Mitä ma kuulen? Raivoaako?
Herra Topias varmaankin vannoisi, etten minä ole mikään kettu, mutta hän ei panisi vetoa kahta penniä siitä, että te ette ole narri. OLIVIA. Mitä siihen sanotte, Malvolio? MALVOLIO. Ihmettelen, että teidän armoanne huvittaa mokoma mehuton raukka. Näin hänen tässä taannoin joutuvan alakynteen tavallisen narrin rinnalla, jossa ei ole enemmän ajua kuin pölkyssä.
Hän näyttää olevan kaikkien verukkeiden varalta varustettu. OLIVIA. Sanokaa hänelle, että hän ei saa minua puhutella. MALVOLIO. Sen olen jo sanonut; hän vaan vakuuttaa, että hän seisoo yötä päivää kuin vahtikoju ovellanne, kunnes päästätte hänet puheillenne. OLIVIA. Minkä laatuinen ihminen hän on? MALVOLIO. Miehinen ihminen. OLIVIA. Minkä säätyinen?
OLIVIA. Mitä pidätte tästä narrista, Malvolio? Eikö hän yhä parane. MALVOLIO. Kyllä, ja menee sitä menoa, kunnes hän kuoleman kielissä värjyy. Vanhuus, joka viisasta vajentaa, täydentää vaan narria. NARRI. Jumala suokoon teidän, herraseni, aikaisin vanheta, että narriutenne täydentyisi!
MALVOLIO. "Muista, kuka sinun keltaisia sukkiasi ylisti," OLIVIA. Sinun keltaisia sukkiasi? MALVOLIO. "Ja tahtoi nähdä sinut polukset ristissä." OLIVIA. Polukset ristissä? MALVOLIO. "Rohkeutta! Onnesi on taattu, jos vaan itse tahdot;" OLIVIA. Onneniko taattu? MALVOLIO. "Jos et, niin jää ijäti käskyläiseksi." OLIVIA. Mutta tuohan on aivan mätäkuun hulluutta!
Mietiskely tekee hänestä oivan kalkkunakukon. Kas, kuinka hän rehentelee; siivet harallaan! HERRA ANTREAS. Tuli ja leimaus! Tekisipä mieli sukia selkään sitä lurjusta. HERRA TOPIAS. Vaiti, sanon minä. MALVOLIO. Kreivi Malvolio, HERRA TOPIAS. Senkin koira! HERRA ANTREAS. Ammu hänet, ammu hänet! HERRA TOPIAS. Hiljaa, hiljaa!
MALVOLIO. Tuo on teille suureksi kunniaksi. "Ajanko hänet pois?" "Mik' ilo siitä ois?" "Ajanko kehnon hornaa kohti?" "Ei, ei, ei, ei, sit' ette tohdi." HERRA TOPIAS. Eikö mittaa, häh? Valehtelit, herraseni. Oletko sinä muuta kuin hovimestari? Luuletko, että, vaikka itse olet puhdas, sitä ei enää ole olutta ja päällispalaa maailmassa?
Hänen kanssaan pitää sävyisästi menetellä. Annas, kun minä! Kuinka voitte, Malvolio? Kuinka teidän on laita? Kas niin, mies, seiso perkelettä vastaan: muista, että hän on ihmiskunnan vihollinen. MALVOLIO. Tiedättekö, mitä sanotte? MARIA. Nähkääs nyt! Kun puhutte pahaa perkeleestä, kuinka hän siitä sydämystyy! Jumalan tähden, että hän ei vaan ole noiduttu!
Armollinen neiti on kovin levoton siitä pitäen, kuin tuo nuori herttuan mies kävi hänen luonaan. Mitä tuohon Malvolio herraan tulee, niin kyllä minä hänestä pidän huolen: jos en häntä niin vedä nenästä, että hänestä tulee sananparsi ja yleinen naurunaine, niin älkää luulko, että minulla on kyllin älyä maata suorana vuoteessa. Tiedän, että sen voin. HERRA TOPIAS. Anna kuulla, anna kuulla.