Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
MALVOLIO. Olette, neiti, mulle väärin tehnyt, Niin julki väärin. OLIVIA. Minäkö? En suinkaan. MALVOLIO. Olette, neiti. Lukekaa tää kirje; Käs'alaanne te ette kieltää saata; Kirjoittakaahan toisin, jos sen voitte. Sinetti teidän on ja piirteet kaikki, Sit' ette kieltää voi.
Hän on varsin sievännäköinen ja puheissaan sangen nenäkäs. Luulisinpa, ettei hän ole vielä kuiva korvan takaa. OLIVIA. Tulkoon sisään. Kutsukaa tänne kamarineitsyeni. MALVOLIO. Kamarineitsyt, armollinen neiti kutsuu teitä. OLIVIA. Tuo huntuni; se kasvoilleni heitä. Orsinon airut tulkoon vielä kerran. VIOLA. Missä on talon arvoisa neiti? OLIVIA. Minulle puhukaa; minä vastaan hänen puolestaan.
FABIO. Niin, vaikka pitkä I vastaan tulisi, et sitä tuntisi. MALVOLIO. M. O. A. I. tämä ei ole niin selvää kuin edellinen; kuitenkin, jos sitä vähän pitelee, niin antaa se myöten; sillä kaikki nämä kirjaimet ovat minun nimessäni. Vait! Tässä tulee suorasanaista. "Jos tämä joutuu käsiisi, niin tuumi. Tähtien määräyksestä minä olen sinua ylempi; vaan älä pelkää suuruutta.
MALVOLIO. He ovat tänne minut salvanneet kuin elukan; pitävät minua pimeässä; lähettävät tyköni pappeja, aasinpäitä, ja tekevät kaikkea saadakseen minut tajultani. NARRI. Ajatelkaa, mitä sanotte: pappi on täällä. "Malvolio, Malvolio, taivas tajusi palauttakoon! Koeta saada unen päästä kiinni, ja heitä nuo joutavat lörpötyksesi." MALVOLIO. Herra pastori,
Sanotko sinä, että tämä huone on pimeä? MALVOLIO. Pimeä kuin helvetti, herra pastori. NARRI. Siinähän on aukot läpikuultavat kuin akkunalaudat ja lakehiset eteläpohjassa hohtavat kuin eebenholtsi, ja kuitenkin sinä valitat ummehdusta. MALVOLIO. En ole hullu, herra pastori. Minä sanon teille, että tämä huone on pimeä. NARRI. Erehdyt, mieletön!
Nähkääs, hän on jo aivonsa hukannut; jos ette naura ja anna hänelle aihetta, niin on hänellä kapula suussa. Toden totta, ne järki-ihmiset, jotka tuontapaisille palkkanarreille vaan nauraa kikottavat, eivät ole narrien narreja paremmat. OLIVIA. Oi, Malvolio, te podette itserakkautta, ja pilaantunut maininne nirsottelee.
Ja vielä yksi asia: älkää ikänä rohjetko palata uudestaan herttuan asioissa, jos ette tule kertomaan, miten herranne on tämän iskun kestänyt. VIOLA. Hän otti sormuksen; sen pitäköönkin. MALVOLIO. Kuulkaapa, herra; näsäkkäästi sen hänen eteensä paiskasitte, ja hänen tahtonsa on, että sen samalla tavalla saatte takaisin.
No, mitä kuuluu, kultanuppuseni? MARIA. Menkää kaikki kolme tuonne pensasaidan taa. Malvolio tulee alas tätä tietä. Hän on puolen tuntia seisonut tuolla auringossa ja opettanut keikailutemppuja omalle varjollensa. Kaiken naurettavan nimessä, tarkatkaa häntä; sillä tiedän, että tämä kirje tekee hänestä miettiväisen pöllön. Hiljaa, pyhän ilvehen nimessä! MALVOLIO. Sulaa onnea, kaikki sulaa onnea!
Tuntuupi, kuin tuon nuorukaisen avut Odottamatta, hiljaa, salavihkaa Lumoisi silmäni. No, hyvä, hyvä! Malvolio! MALVOLIO. Tässä; mitä käskette? OLIVIA. Tuo pöhkö sanantuoja juokse kiinni, Tuo herttuan mies; tään sormuksen hän jätti Väkisin tänne; sano, siit' en huoli, Ja sano, ett'ei herraansa hän mairi, Ei toivoon eksytä; en mene hälle. Palata huomenna jos tahtoo, airut, Niin syyn hän kuulla saa.
NARRI. Herra Malvolio! MALVOLIO. Niin, narri hyvä. NARRI. Voi, herra, miten olette menettänyt kaikki tajunne? MALVOLIO. Kuules, narri, ei ole milloinkaan ketään ihmistä näin inhottavasti rääkätty. Minulla on taju yhtä hyvä kuin sinullakin, narri. NARRI. Vain yhtäkö hyvä? Siis olette todellakin hullu, jos teillä ei ole taju parempi kuin narrilla.
Päivän Sana
Muut Etsivät