United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
En koskaan kuningasta yllytellyt Clarencen herttuata vastaan, jota Päinvastoin aina innokkaasti puolsin. Katalaa vääryyttä te teette mulle, Näin syyttä saattain minut pahaan luuloon. GLOSTER. Te kyllä kieltää voitte, että syypää Olitte Hastingsinkin vankeuteen. RIVERS. Mylord, sen voi hän, sillä GLOSTER. Vai voi, lord Rivers? Niin, ken sit' ei tiedä? Hän enemmänkin voi kuin tämän kieltää.
Siten, että torstai-iltana minä menen saunan uuniin ja sinä saunan uunin päälle. Punainen lanka juoksee minun suustani sinun suuhusi. Kun sitten kaiken tietoni loihdin, tulee se sinun omaksesi. Mit' on minulla, sit' on sinulla. Isä vieköön hautaan sellaiset tietonsa! vastasin minä.
J. L. Runeberg Eero Salmelainen. Lintuselle. Oi lausu, pikku lintu, lehvissä jalavan, kuink' aina voinet laulaa, iloita ainian? Sun laulus kuulen aamuin, sit' illoin kuuntelen, vaan kirkas ain' on äänes ja sointus suloinen. Sun aittas on niin köyhä ja ahdas asuntos, tok' aina lauleskellen silmäilet kotohos. Et kylvä, etkä niitä, et korjaa latoihin, et huomispäivää tiedä ja tyydyt kuitenkin.
HIPPO. Kullervo, minun suvaitse Soiton kielillä sotia, Loitsun hengessä helistä Täynnä ilmat innostusta, Kunnes tenhosa tärinä, Puissa, pilvissä kohisten, Viuhkinalla, vauhkinalla Hurmannut on joukkoasi, Voiton vimmalla rajulla Sitte soittoni soristen Riutukohon miekat soivat. KOTRO. Tuo on mielehen jumalten, Sit' elä häneltä kiellä. KULLERVO. Muuhun et kykene, soita.
JAGO. Ken aina kaunis on, ei koskaan pöyhkä, Nopea kieleltänsä, mut ei röyhkä; Ken rikas on, mut kultiaan ei näytä; Tahtonsa saada voi, mut sit' ei käytä; Vihoissaan kostollen voi sijaa antaa, Mut kiukun karkoittaa ja herjan kantaa; Ken järjeltään niin lyhyt olla kaihtaa, Ett' turskan päähän lohen hännän vaihtaa.
Tuoss' seisoo nuor viikunapuu Puutarhassa komeassa, Sen vieress' pukki partasuu Juur kuin sit' vartioimassa. Vaan, kviriitat, te petytte! Ei suojass' puu oo vainen; Ja tuolta eikö lentele, Jo joutuin kuoriainen. Jo saapuu sankar taustoineen Sek' ahmii lehväsissä, Ja pukki, samaa tehdäkseen, Myös näyttää hääryksissä.
Senp' on hellin rinta, Lemmen uneksinta Laulattaa sit' elon aamusilla; Kaikki sävelmänsä, Ylhääll' liitäissänsä, Kuului korvissani soivan näin: Ket' ei kahleet haita Ilman kauko-maita Liitämästä häntä onnistaapi! Jok' on lauluun luotu, Jolle kullan muoto Ynnä kevät luonnon ilmi saapi! Näin sen laulu raikui; Monistellen kaiku Leivon virret toi mun korvihin'.
CASSIO. Mutta, rouva, Tuo valtataito kestää voi niin kauan, Niin niukka, laiha voi sen muona olla, Niin tyhjät syyt sen venyttää voi, että, Kun olen pois ja täytetty on paikka, Unohtaa kenraal' ystävyydet kaikki. DESDEMONA. Sit' älä luule. Täss' Emilian kuullen Ma sulle paikkas takaan. Ole varma, Kun ystävyyttä vannon, niin sen täytän Viimeiseen tippaan.
ANNA. Jos uskoisin sua, murhamies, niin raastais Sen sulon poskiltani pois nää kynnet. GLOSTER. Nää silmät moist' ei sietäis sulon hukkaa; Mun nähteni sit' ette turmeleisi; Siit' elvyn niin kuin mailma auringosta; Mun päiväni se on, mun elämäni. ANNA. Yö päivälles, ja surma elämällesi. GLOSTER.
Jos tiedossas on maasi kohtalo, Jonk' ennalt' arvaamalla välttää vois, Niin puhu! Seis ja puhu! Marcello, Sit' estä. MARCELLO. Iskenko ma pertuskalla? HORATIO. Tee se, jos ei se jää. BERNARDO. Se tääll' on. HORATIO. Täällä! MARCELLO. Se poissa on! Se on niin juhlallinen, vääryytt' oisi Vähääkään sille väkivaltaa tehdä; Se on, kuin ilma, haavoittumaton, Ja tyhjät iskumme vaan häijyint' ivaa.