United States or Venezuela ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näkyypä nyt kuin kävisi kaikki poikasi onneksi, mutta malta, Topias: Esko on mies, hänellä on isä, äiti, koto ja virka, ja tulevaisuutensa on siis joteskin luotettava; Jaana taasen on orpo, turvaton tyttö, hänellä on »suo, siellä, vetelä täällä, eikä kuivaa kussaan»; ja malta vielä, että hän on Eskoa vanhempi. Minä en sano enempää. Sinä ymmärrät meininkini? TOPIAS. Sen hyvin ymmärrän.
Tietämättään ja tahtomattaan Topias sillä lailla varasti sydämmiä. "Se on puhelias mies ja hyvä mies," päättelivät vaimot ja miehet yksimielisesti. Päivä oli puolessa; Topias silmäili rahaloodan pohjaan. "Jos näin hurjaan kilahtelee iltaan saakka." sanoi hän, "niin vaillinki saa kun saakin käpälät, pitkät käpälät." Sitte meni hän puuhaamaan itselleen päivällistä ja jätti oven puotiin auki.
Nyt minä hullu, vaivanen jo ymmärrän miksi poika pelkäsi yksin kotiin jäädä. Tulkaa sihteeri kanssani." Sihteeri tunsi tarkoin paikat ja vei Topiaan muitta mutkitta oikeista ovista sisään. Huone oli alaston, rautaristikot ikkunain takaalla lisäsivät synkeyttä. Topias näki jalkarautoja, käsirautoja seinillä. Ja hän oli mennä seljälleen kuin näki edessään kiviensärkijän. "Herra auttakoon!
"On yksi poika, Topias niinkuin minäkin, kävelee ja puhuu jo jotakuinkin." Isäntä johti keskustelun Simoon, Topias kertoi lyhykäisesti Simon onnenvaiheet. Hänen kertoessaan nousi Johanna kaatamaan teetä kuppeihin. "
TOPIAS. Luulenhan, että niin on laita, mutta saatana taitaa kuitenkin surmakses tällä retkellä eteesi heittää verkkonsa ja paulansa. ESKO. Mutta enemmin kuin saatanata verkkoinensa, pelkään puusuutaria samassa kylässä, jossa Kreeta palvelee. Reppuryssältä, Timoteukselta, olen kuullut, että on toukalla kerno silmä tyttöä kohtaan.
Topias ajoi kauppias Aleksein pihaan; hän heti tapasi Simon. Simon mieli tuli hyväksi, nähtyään Topiaan ja vanhan äidin lähettämät vaatekappaleet. "Voi veikkonen!" saneli hän iloissaan. "Korjaamme hevosesi ja käymme sisään, sillä minun päivätyöni on jo loppunut." Simon huone oli pieni, mutta siisti ja puhdas. Pöydällä ei ollut tomua, lattialla ei ollut sylkeä.
Emäntä kaatoi teetä kuppiin ja viittasi häntä juomaan. Tee oli jäähtynyt kylmäksi. Topias joi kylmää teetä ja tuli murretuin mielin pois. Illan yksinäisyydessäkin hän vielä näki heidän äänettömän surunsa. Hän näki miten turvautuivat suuressa murheessaan Jumalan sanaan, miten alistuivat napisematta korkeimman tahdon alle.
Aamulla teki Topias tilin sihteerin kanssa. Kuin vaatteet, jotka oli hänelle ostanut ja antanut, vähennettiin palkasta, niin jäi saamista sata markkaa. Topias avasi piirongin, ottaakseen yhden setelin rahoista, jotka oli voittanut luudanvarsikaupassa, mutta Josu puikahtikin eteen, pyytäen: "Malttakaas hiukan." "Mitä nyt sitte?" "No minä näin iltayönä niin hassuja unia tai näkyjä, tai..."
Katsellen taakseen kauppias Aleksein kolmikertaista kivirakennusta, kunnes se katosi näkyvistä, läksi Topias kulkemaan vanhan kirkon sivutse kotoa kohden. "Jospa tulisi pohjalainen povariakka vastaani, niin..." ajatteli hän itsekseen, mutta lopetti ajatuksensa keskeneräiseksi kirjakaupan kohdalla ja astui alas rattailta.
"Minä seitsemäntoista niistä, mutta..." Siihen selitys jäikin. Silmät katsoivat lattiaan, häpeän puna nousi poskille. Topias silloin puhui puoleensa päin: "Mitä niitä hopsotuksia sitte? Kuka nyt niin arkalasta on, ett'ei uskalla tämmöisenä valoisana vuodenaikana yksinkin asua talossa. Saavathan takaovet olla..." "Niin mutta..." Omaksi onnettomuudekseen lausui Josu nuo kaksi sanaa.