United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Niin, niin, soo'o. Pirukohan nekin siihen juuri toi, nuo körttiläiset? Häh? Niin, niin todella, mistä te sitä tiedätte. Voi vaivaista. Mutta ettekö te, matami, menisi puhumaan sille, tulisi minua auttamaan? Katsokaas, asia on tällainen, minä sen nyt oikein kerron teille.» Ja hän kertoi taas koko jutun.
Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.
"Saapa nähdä, onko hän taasenkin entisellä paikallaan, kun kaupunkiin tulemme?" sanoi Makkonen, kun he molemmin käweliwät jälkimäisen kuorman jäljessä. "Häh, kuka, mikä?" kysyi Mielonen, ikäänkuin hawahtuen, sillä hän oli omiin ajatuksiinsa waipuneena. "Tuo kauppias=mummo", sanoi Makkonen. "Missäpäs hän muualla lienee, jos hän on wielä hengissä", sanoi Mielonen hajamielisesti.
Hän joutui tätäkin seikkaa ajattelemaan: Minkä tähden mun nyt tekee niin mieleni puhumaan kaikellaisille ... enkä minä ennen välittänyt? Hän oli sitä ajatellut jo monet kerrat itsekseen ja kerran johtui siitä puhumaan emännälle, arveli että jos emäntä ymmärtäisi. Työn puute, sanoi vaimo. Häh, ajatteletko jotta, tuota...
TIMO. Mitä siinä nyt itkua puserratte? Kukas te oikeastaan olette? VAIMO. Ah kuitenkin, ah voi! Timo, Timo! TIMO. Häh? VAIMO. Etkö tunne enään minua? Olenhan minä Ulla, sinun vaimos. TIMO. Jassoo! Niin, oikein! VAIMO. Tule sisään ja älä itseäsi täällä vetele, kylmällä tallinparvella. Voi sinua kurjaa! TIMO. Niin mar' jo sitten herra tallinparvella makasi.
Meni kuitenkin Juken luokse ja kysyi: »Oletko aikeessa työhön?» »Olenpa tietenkin, kuinkas muuten!» vastasi Jukke ylpeästi ja kirveskynällään rupesi tokertelemaan hirttä. »Sinussa ei ole tämän työn tekijätä. On paras, kun et kyhäilekään», jatkoi Antti säyseästi. »Hah, hah, hah. Minäkö en osaa tehdä työtä. Se olikin sana. Minä en osaisi tehdä työtä!
"Sano miehellesi", lausui kiiruusti Helena, "että hän liian vapaasti käyttää sitä oikeutta, jonka hänelle olen suonut. Nyt jo hän vaatii uutta ja näin varomattomasti! Tällä kertaa ei minun sovi antaa mieheni läsnäollen, vaan ensi tilassa lähetän teille. Jää hyvästi!" Näin puheli Helena vaimolle puoleksi ajattelematta, sillä koko hänen ajatuksensa koski sitä, miten häh selittäisi asian Esalle.
Mikähän kuivattu tuokin luulee olevansa, on kuin kirkonmaasta karannut...» puheli Marketa. »Hiljan, hiljan, aivan! Mennyt yönä... Jumalattomat veivät kaksi yhtäaikaa. Kyllä nyt on maailman lopun ajat ... aivan! Katsokaas, viimeisillä maailman ajoilla ... häh?» »Tiedättekö varkaita?» »Häh, varkaita? Joo, kyllä, nuo nuoret komiat, hunsvotit, häjyt... Mitäh?
"Eihän ole sanottu että he tulevat tänne, siksi että Pekka on kuullut ampumisen Kangasniemestä päin. Onhan muuallekin mentäviä!" Torkkulainen ehti tuskin saada viimeisen sanan suustansa ennenkuin täysi pyssynlaukaelma tärähti varsin läheisyydessä. Vanha Leena hypähti peljästyneenä ylös, huutaen: "Oliko Pekka väärässä, häh?
Näin hän lauloi: "Meri oli tyyni kun rannalta läksin, Ja huh, hah, hei, kun rannalta läksin, Vaan selällä nousi tuuli, Vaan selällä nousi tuuli." "Eikä tällä pojalla suruja ollut, Ja huh, hah, hei, ja suruja ollut Tähän päivään asti. Ja tähän päivään asti." Värsy seurasi värsyn jälkeen, eikä tahtonut niistä loppua tullakaan.