Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
On muutamia, jotka sanovat, että hän on vaan turhanaikainen loppi; mutta aina hän kumminkin on miehestä käynyt, ja neidonkin lemmen voittanut ... mutta, no niin! Tuon kassapään! Niin kaunista tyttöä en ole milloinkaan nähnyt; hän oli ihan kuin luotu semmoiselle pojalle kuin Bård ... kun ei hän vaan olisi noin mahtava. Hah!
POSTINHOITAJA. Tuollako tavalla sinä dejoureeraat, häh? POSTILJOONI. Enhän minä mitään POSTINHOITAJA. Pysy sinä vaan valveilla, muuten varo itseäsi! Saisinko ostaa kahdenkymmenen pennin postimerkin? POSTINHOITAJA. Hyvin mielelläni, tyttöseni. Sihteeri, katsokaapas tänne! KIRJURI. Mitä? Jassoo en huomannutkaan.
Merkurius vai mikä Dromedarius lienet, vai ketä olet tänäpäivänä näytellyt! huusi kunnon isäntä linnan puolesta, turhaan koettaen vetää kaapuun verhoutunutta ja synkän näköistä miestä muassaan. Minä olen Neptunus, vai Näkkikö lienen vai Lempoko, häh? Tiedätkö, veikkoseni, minä olen märkä ulkoa ja märkä sisästä, märkä selästä ja märkä mahasta.
Vääpeli ei kuullut muuta kuin ensimmäiset sanat. Hän nousi, hänen huulensa sinertyivät yhä enemmän. «16 vuotta takaperin, kun olin 66 ikäinen, sairastuin minä, luulin tohtorin avun mitättömäksi, lupasin sieluni pelastukseksi tulevassa elämässä tavarani. Häh! Lupasin tavarani pitäjän köyhille. Vaan minä paranin. Häh! Kirjoittakaa minun testamenttini; minä annan kaikki köyhille.
ARISTARKUS. Se tapahtui jo kaksi viikkoa sitten Nürnbergissä. PATRIK. Häh! Nürnbergissä? Missä ollaan nyt sitten? ARISTARKUS. Tuli ja leimaus! Schleusingenissä! Ei auta.
Häh, sinäkö vai kuka? Pyhäjärveläinen oli tällä välin alkanut sytytellä sikariaan nilsiäläisen renkimiehen tuhottoman lyhyestä savinysästä, eikä ollut huomaavinaankaan pörhistelevää virkaveljeään. Tätä tehdessään hänen silmänsä alaluomet kuitenkin omituisesti värähtelivät, niinkuin joka kerta muulloinkin, kun hän oli jotakin mielestänsä sukkelaa keksimäisillään.
Huomattuaan että toinen oli poistunut, oli hänellä nähtävästi aie kysyä, mihin se toinen rahjus... Mutta samalla silmänsä välähtivät ja kääntyivät kaapin viereen naulaan, missä kasakanpamppu riippui. Taas otti hän lasista kulauksen. »Jahah ... öhm ... jahah sine meinata rupia minull apulainen, häh? Jaa! Mitäh?» Hänen suunsa oli hauskan ivallisessa hymyssä.
Kuuhaillen pelokkaana ympärilleen kuin palokärki läheni hän Margareetaa ja kysäisi: »Voi, saiskohan sinne mennä, vallesmannin puheille?» »Mene, mene», virkahti Margareeta silmiään työstään nostamatta, »mene jo.» »Häh?... mitä sanoitte?» Muori ei enää puhu mitään. »Voi vaivaista, saiskohan sinne mennä?» Ville oikaisee selkänsä ja itsekseen päivittelee.
Jospa voisi loukata, jospa haavoittaa kerrankin ytimeen asti tuota nilviäistä! Hän mietti, mietti, ja asettui kädet puuskaan ystävänsä eteen. Mitä minä olen sinulle velkaa? kysyi hän töykeästi. Häh? Jaakko Jaakon-Lauri katsoi hämmästyneenä häneen.
Ropotti... Min' oon Ropotti! karjui Ropotti asiansa puolesta. Iivana löi silloin jo tuolin sirpaleiksi ja kirosi: Pjerkjele! Häh!... Ropotti! karjui Ropotti uhallakin vastaan. Osiippa jo virui penkin alla. Ro ... o ... Ropotti, tolkutti se sieltä toki vielä ja kaiken lisäksi ärtyi humalainen Ropotti haukkumaan Iivanaa ja kaikkia: ryssiksi hän heitä tietysti haukkui. Vot ryssä!... Ah! Häh!
Päivän Sana
Muut Etsivät