United States or Saint Lucia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Teinkö sen minä, Lebeau, teinkö sen vai en, häh? Minä tein sen, vaikka kaikki muut olivat vastaan ja selvästi osoittivat vastenmielisyytensä teitä kohtaan... Ja paljoko piti minun saada vaivoistani Tom Lewisilta? Eikö meidän pitänyt jakaa tasan voitto kaikista tilauksista ja viinitynnöreistä, jotka te tähän taloon hankitte? Oliko sopimus sellainen vai mitä?» »Oh, yes... Niin se oli...»
Muttinen oli pudota leveälle takalistolleen... Ja hän selitti, ettei hän ollut koskaan ampunut muuta kuin yhden palokärjen... »Palokärjen... Mainiota, punapäinen oli sekin...» »Punapäinen, häh? Mutta ... nämä lasisilmät...» »Ota kahdet...» Muttinen sanoi, että kyllä hän sitten... Ja on niin vaikeaa, ei jaksa käsittää. Bongman ei raivonnut tällä kertaa: hän naurahti, ja lähti.
Hän ymmärsi syyn, jonka tähden häh tahtoi olla poissa Louhensaaresta ja, yksinään miettien asiata, päätti hän, niinkuin jo kuulimme, lähteä Harmaalaan. Hän päätti rukoilla Johannekselta anteeksi. Maria rakasti töllin lasta.
Hän löi nyrkillä suutarinpölkkyyn ja vannoi: »Tämä Pietari, kuule Manasse, kun yhen kerran tässä muutamana talavenakii rykäsj yhelle Pekka Inhasen pojalle, niin esjliinassaan sai äit viijä poikasa rippeet pois... Niin jotta sie muista, Manasse, kuka se on tiällä se kuka!» »Enkä muista!» mutisi synkkä Manasse. Pietari Isaskaar kuuli sen ja koveni: »Häh!... Vai joko mie otan tuon paksun remelin?»
He eivät istu eivätkä astu. TUURA: Oletko niin aivan varma siitä? LALLI: Kuinka voi tyhjä kulkea? Kuinka voi varjo kävellä? Ja sinä sanot... Tuura on siirtynyt vasemmalle etualalle. TUURA: Kuuletko? LALLI: Häh? Mitäh? TUURA: Etkö kuule? Kolkutetaan. LALLI: Kuka se voi olla? TUURA: Se on hän. LALLI: Kuka? TUURA: Ristin Kiesus. TUURA: Siispä sano se hänelle! Tahtoo tavata isäntää.
Kuuleppas nyt, eikö tavallisesti aina löydy jonkinlaisia pieniä salaisuuksia näin syntymä- ja nimipäivinä? Onko tämä seikka jotakin uutta sinulle, häh? BERTHA. Mitä! Mitä sinä sanot, Aksel? AKSEL. Olisiko niin kummallista, jos miehesi olisi valmistanut sinulle pienen surpriisin kunniapäivänäsi? Päivä ei ole loppunut vielä, tiedän mä. BERTHA. Mitä kuulen minä!
Surulliseksi käypi hänen mielensä, muistellessaan, että vieras söi viimeisen kyrsän ja ettei huomenna ole leivänmurua; muistellessaan antaneensa pois paidan ja housut; mutta kun samalla muistaa hänen hymyilynsä, käy hänen sydämmensä niin riemuisaksi. Kaukaa Martta ei maannut, kun jo kuuleekin, ettei Simokaan nuku, kuinka se kiskoo kauhtanaa päälleen. Simo kuuleppas! Häh!
Koeta puhella niiden kanssa, niin sysäävät sormet suuhunsa ja kysyvät: »Hah'» Ja jos jotain kysyt, niin sanovat: »En mää tierä». Mutta tietysti on kuitenkin ihanata tämä maaelämä, tämä sisämaan luonto, tää maa tuhatjärvinen.
Minä hevosta hoputin, Köyliön järven jäällä se kuoliaaksi kaatui. KERTTU: Hevonen? Ristus ja Maaria! Siitä ei Lalli sinulle hyvää laula. INKO: Siinä vasta tohdin jälelleni katsahtaa... KERTTU: Noh? SINIKKA: Hyvä, että hengissä pääsit. KERTTU: Kuinka? INKO: Siinä körötti reen perässä pyhä mies, kaapuunsa käärittynä, kuten oli lähtiessä tuohon istahtanut. KERTTU: Häh? SINIKKA: Ei päätä?
»Elä valehtele!» ärjäsi Jussi, jota sana »varastaneet» aivan löi kuin kurikalla, ja Anttikin huusi: »Ollaanko me rosvon näköisiäkään? Häh?» »Häh?» matki Partanen äkeissään. »Elä hähki siinä, lemmon partaturpa!» kiljasi silloin äkäinen Jussi ja tavotti lyödä ohjaksien perillä, mutta ei ylettynyt.