United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yli kynnyksen kysyvi, lausuvi lakan takoa: "Oisiko talossa tässä ottajata ohjaksien, rinnuksien riistojata, rahkehien raastajata?"
Ropotti alkoi siinä älyänsä selvitellessään repiä kaakkia hiemasen lököttelemään ja nyt Iivana jatkoi, selventäen: Durnjakinin leskeä... Annushkaa, tarkoitan, naimaan. Ropotti koki nyt ohjaksien perillä hosua konia kulkuun ja äänteli sille. Entä sinä?... Tunnetko Annushkaa? jatkoi Iivana sieltä selän takaa. Ropotti tolkkasi, ettei hän tunne.
Hän nykäisi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien perillä ja lisäsi: »Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!» »Eihän niitä tiedä!» myönsi Antti, mutta puolusti kumminkin taas: »Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...»
Ja kun hän luuli, että se ei vielä riittäisi, antoi hän lisää, vahvistaen: »Jo se on sen tamman saanut lakkaamaan häntäänsäkin viuhauttamasta. Saa vaikka ohjaksien perillä räpsätä, niin ei vain pyöräytä takajouhiaan tamma...» »Vai niin on saanut opetetuksi.» »Niin. Se on Jussi hyvä hevosmies. Aina se vain lempeydellä kohtelee hevostaankin ja näitä muita luontokappaleitaan.
»Elä valehtele!» ärjäsi Jussi, jota sana »varastaneet» aivan löi kuin kurikalla, ja Anttikin huusi: »Ollaanko me rosvon näköisiäkään? Häh?» »Häh?» matki Partanen äkeissään. »Elä hähki siinä, lemmon partaturpa!» kiljasi silloin äkäinen Jussi ja tavotti lyödä ohjaksien perillä, mutta ei ylettynyt.
Hän räpsäytti taas tammaa ohjaksien perillä ja Antti alkoi puheen sanoen: »Pitäisit tuota häntää potuuksien alla, niin sitten se ei saisi sitä viuhautetuksi.» »Ne ovat niin lyhyet potuukset, jotta häntä jäisi näpistykseen», selitti siihen Jussi. Molemmat miettivät yhä asiaa. Jo alkoi Ihalainen johtaa puhetta sinne päin, sanoen: »Kahdeksan sataahan se Hyvärinen sai tammastaan, kun möi?» »Pekkako?»
Molempien taisteliain asekantajat astuivat nyt esiin ja antoivat heille kilven ja keihään, auttaen heitä ripustamaan edellistä kaulaansa, jotta heillä oli molemmat kädet vapaina ohjaksien ja keihään hoitamiseen. Skotlantilaisen kilvessä näkyi hänen vanha vaakunamerkkinsä Leoparti, vaan siihen oli lisätty kaulapanta ja katkaistu kahle, jotka muistuttivat hänen äskeisestä vankeudesta.
Jussi siinä tuskitteli ja kiukutteli tammallensa: »Kun se halvattu juoksisi edes lönkkäjuoksua, niin saisihan sen kiinni, mutta täyttä nelistähän se ottelee syötävä!» Siitä suuttui hän tammaansa niin julmasti, että kiukuissaan riuhtasi Partasen liinakkoa ohjaksista, löi sitä selkään ja ärjäsi: »Etkö sinä juokse, senkin pellavaharja, vai nukutko siihen tielle!» Hän löi uudestaan ohjaksien perillä.
Marjamäen mökkien kohdalla huomasi isäkin sen ja kysyi: "Mistä se on tuo kukka sinun nutun ryntäisi tarttunut?" "Se on neiti Lassilan antama", havahtui nyt Petterikin. Isä räpsäytti hevosta ohjaksien perillä ja kysyi: "Jokos sinä aloit sitä tahkota?... Sitä Lassilan tyttöä?" Lisäsi hän hetken kuluttua, kun Petteri ei vastannut. Tämä ei vastannut.