United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Useammat miehet kantavat aina kortteja ja arpanoppuloita taskussaan, ja ei ainoastaan ravintoloissa, vaan myös katujen kulmissa ja yleisillä paikoilla nähdään ihmisryhmiä, jotka itsiään huvittelevat rahan voitolla, ja joiden pelit usein verisiin riitoihin päättyvät. Pelihimo saa myös ravintoa rakkaimmista kansanhuveista eläintaisteluista, sillä ne antavat syytä lukemattomiin vetoihin.
Siinä istui toinen virkeäsilmäinen ja vilkasilmeinen mies, eloisat kasvonsa omituisena vastakohtana totiselle puvulle. Teki se kerran toinenkin virsi tehtävänsä, alkoi hän. Oli tanssit ja pelit talossa.
Niiden tultua päivällis-levolle, eräälle kauniille kedolle lähelle sitä paikkaa, missä meidänkin junamme seisoi, aljettiinpa tässä nyt tanssia oikein aika lailla, meidän pojilla kun oli pillit ja pelit mukana. Puhetta ei ymmärretty, mutta tytöt hymyilivät niinkuin ainakin tanssissa.
Näinhän minä, mutta en minä sittenkään vielä ollut kaikin puolin vakuutettu ... annahan olla, kun tarttuu suurempi, oikein suuri, eivät siinä mitkään pelit kestä. Niin suuria ei ole ... ja jos ei kestä, niin olkoon kestämättä; joskaan silloin en ole saanut, olen ainakin urheillut, jos en olekaan voittanut, olen ainakin taistellut. Siis jatkamme. Minä olen valmis.
Oli määrätty, että ensimmäiset pelit alkaisivat oitis ja kilpailu-peli vasta sitte, kun olimme vähän virvoittaneet itseämme ruoalla ja juomalla.
En osaa laulaa, En tanssiss' uhkeilla; on mairit mulle Ja hienot pelit vieraat; niissä taidoiss' On kreikkalaiset ovelat ja liukkaat. Mut varo, noissa viettehissä vaanii Sulavasuinen, mykkä perkele, Pääkiusaaja. Mut vältä kiusausta! CRESSIDA. Mun tahtoani epäiletkö?
Kummaksemme saimme kuulla, että tanssiminen on meille sopimatonta, että kestit ja pidot ruokineen ja juomineen ovat aineellisuuden epäjumalan palvelemista, että kaikenlaiset huvitukset; laulut, näytelmät, pelit y.m.s. ovat omansa pahennusta herättämään.
Vieläkös! Ylpeillessään se vain lähti ... Suomen herrat aina kehuvat hevosiaan ja rekiään. Tämä kun on aina elänyt siinä luulossa, että hänellä on ne pelit paremmat kuin missään muualla, niin suuttui ja lähti näyttämään omiaan. »Kyllä minä opetan kehumaan!» sanoi. »Näytetään tsuhnoille!» sanoi. Ja nyt kun kuuli lunta tulleen... Sitä tuli jo vähän liiaksikin!
Hän nykäisi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien perillä ja lisäsi: »Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!» »Eihän niitä tiedä!» myönsi Antti, mutta puolusti kumminkin taas: »Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...»
Laattiat olivat puhtaat, penkit, tuolit, pöydät ilman liata ja viata, akkunat ja pelit aivan kirkkaat lyhyesti sanottu, ei ollut niin kuin monen talonpojan likaisissa huoneissa muissa kylissä. Teki oikein mieli asua siellä näiden kunnon ihmisten kanssa. Kesällä, sunnuntaipäivinä kuin oli kaunis ilma, oli Kultalassa iloinen elämä. Siellä oli paljon ihmisiä kaupungista.