Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ville-ukko ei kuullut kysymystä, eikä vielä toistakaan. Nimismies nousi, kääntyi häneen päin. »Hyvää päivää!» Ville kumartaa. »Asiaa?» »Häh?» »Asiaa!» »Niin, niin asiaa on. Nähkääs kun varastivat, häjyt, varastivat kaksi lammasta yht'aikaa...» »Kutka?» »Häh?... Niin, niin todella, kaksi.
Kaupungista lie ollut matkalla, koskapa nelipyöräisten rattaiden reslapahanen oli tyhjä ja hevoskonikin kuin väsynyt. Siitä tuon saanee kyytimiehen sopuhinnalla, Iso-Peskiin päin kun näkyy menossa olevan. Eh sinä!... Ihminen!... Hei! hoikki Iivana oitis Ropotille, joka köytteli resuista reslaansa lujemmaksi. Häh? katsoi Ropotti häneen tyhmänä. Mutta ei Iivana siitä mitään.
Ja niin istuvat vaimot siellä nyt uskon istuimella, niinkuin hautova kana, joka siivillään munansa maailmalta peittää ja on, niinkuin hurskas neitsyt, sillä taitavalla uskon-silmäyksellä ynseä kaikkinaiselle synnille ja kukon hempeydelle, ja ainostaan pyrstösulkiaan siellä takana hiljaisuudessa hieman lekauttaa ja lipauttaa, niinkuin taidon merkiksi ja ymmärryksen salaiseksi vihjaukseksi... Häh, Punnittu?» ilkkui hän voitokkaana.
"Häh mitä...? Kuka on sanonut minulla murhetta olevan?" sanoi kapteeni havahtuen. "
Kyllähän ne junkkarit ovat ennenkin aina vieneet, mutta vain yhden kerrallaan, eikä niistä ole tullut nimismiehelle ilmoitetuksi, kun se nyt on nuorilla se surkea tapa.» »No, no, kuka se on varasta?» »Häh! Mulla on, herra vallesmanni, niin kovin raskas kuulo, että jos sanoisitte vähän kovempaa. Häh? kukako varastanut?
Pitkään aikaan ei vastannut talon väki. Kaino Josefiina toisti: Kyllä kai tässä teillä sen verran yösijaa on? Ka onhan tässä... Vaikka viihtynetkö tuossa, tässäkään ... se kun tuokin yhä vain siitä siirapista jurnuttaa. Antti Juhana huomasi taas joutuneensa umpikujaan. Siitä pelastuaksensa hän murahti: Eipä ne olekaan hukkuneet, pojat. Häh?
Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. LAURI. Häh? TIMO. Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson.
Mutta tule nyt pois kauan et saa häntä puhutella mutta osannethan lyhyessäkin ajassa saada suuria toimeen hah, hah, haa! No, niin totta kuin olen kristitty mies, tuskinpa saan sinua toruneeksikaan, kun minua niin naurattaa!»
Hah, hah, hah!... Ja maisteri yltyi kaikelle tuolle ihmisten hulluudelle niin nauramaan, että ohikulkevat pysähtyivät katsomaan... Sehän olisi mainio pala »Matti Meikäläiseen» tuo, että eiköhän ne Ibsenit ja Björnsonit vielä vaadi syömisenkin lakkauttamista! Siinähän juuri oli se heidän »kaikki tai ei mitään!»... Hah! hah! hah!
«Olkaa vaiti, hulluttelematta... Kuka on teitä opettanut uskomaan tuollaisia?« «Kuka... Häh? Minä olen vanha mies. Minä olen paljon kokenut. Minulla on tässä kivi; sen omistaja elää kaksi vertaa niin kauan kuin Vapahtajamme ja puolen hänen elämänsä ajan lisäksi, se on: 82 ja puoli vuotta... Häh? Mutta silloin sen voima loppuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät