Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
»Isänmaalle ... tosiaan, ehkä enemmän kuin kongresseista ja olympialaisista, tosiaan», arvelee Muttinenkin. »Häh!» ällistyy nyt Tommola. »Te ette mitään ymmärrä. Se olisi kuivaa, tekisi urheilun kuivaksi. Se olisi hikistä työtä. Mutta nyt pääsin hikeen: hiki täytyy huuhtoa pois. Mennään saunaan.» He menevät.
Vaikka Kirri on minua kovasti kieltänyt antamasta toista kuittia, mutta minä annan vaan onko väärin, pastori, häh?" lorueli Markku, puoli-hulluna ilosta, kun huomasi apajalle heitetyn nuottansa kenties jotain käsittävän. "Ei minulla ole rahaa eikä muutakaan tavaraa", sanoi Martti alakuloisesti.
»Joo, mutta et sinä tuon tähden köyhdy... Ei sitä tahdo nyt riittää velkain maksuihin vähääkään, hyvä mies.» Siikalahti mutisi jotain epäselvää. »Häh?» kysyi seppä. »Tuota ... pane nyt sitten mukulat hakemaan ... mutta en minä anna kuin yhden leivän, kyllä se tuollaisesta työstä riittää.» »Saat kyllä antaa kaksikin, teillä on leivät niin pieniä.»
"Hah?" sanoi suutari hämillään, ja vetäysi häpeillään takaisin paikoillensa penkille. Ja pitempää jupakkaa ei asiasta tullut.
Palvelia. Mitä tahdotaan? Hoikka. Valkeaa kynttilään, minä odotan tänne vieraita, kaksi viinantehtailiaa. Toinen kohtaus. Hoikka, sitten Jukka. Hoikka. Noh nytpä huone vähän iloisemmalta näyttää. Missä nyt vaimonikin lienee? Hänellä on aina niitä joulu-toimia. Häh! Jukka.
Sakari nauroi ja oli onnellinen, hän jos kukaan. »Sakari», hätäili Anna-Liisa ja tapaili: »Niin jotta... Ihanko sinä olet tullut kokonaan hulluksi?» »Häh?» Kiivaasti Sakari sen kivahti ja tenäsi: »Sinä Anna-Liisa kuule, elä kekkaa ja nimitä.» Ja kääntyen äkkiä sen seitsenpäisen puoleen, hän sille tiukkasi: »Todista tuolle akalle, että olenko minä hullu... Enhän ole?» »Et.»
Kuinka minun aina pitäisi alkaa?» Sitä ei kuitenkaan tiennyt kukaan, miksi sitä oli niin odotettu, mutta odotettu vain oli. Iikan Antti arveli, ettei Esallakaan ollut oikeata kurssia, koska ei kerran ollut alkanut. »Häh?» huusi Esa hypähtäen, »luuleeko Antti olevansa paree kuin minä, vai? Saadaan vaikka paikalla koettaa, jos sinua vain haluttaa.»
»Perhana, tuota, olettekos te aina noin muikean näköinen, vai vävyäkö te ujostelette? Häh?... Hoi Ella!
"Niinpä niin, hän muistaa sinun aivan hyvin... Ja anna hänelle, sanoi hän, pankkokolmonen, jonka hän saa panna likoon kihlauksen kunniaksi; sillä katsos, luutnantti on iloinen ja tahtoo että koko maailma iloitsisi." "Häh, se ei käy milloinkaan laatuun. Hei, kun hän muistaa minua, mutta hän on saanut selvän tuolla toisella puolella," virkkoi Löfstedt ja otti setelin syvästi kumartaen.
Tuura rahille pöydän toiselle puolen. TUURA: Se olisi asia sellainen, että kun sinä et totellut sitä arpakapulaa... TUURA: Et. Mutta näetkös, se oli nyt sittenkin yhteinen asia... LALLI: Häh? Enkö minä ole oma mieheni? Enkö istu oman orren alla? TUURA: Istut, istut. Mutta kyllähän se kylän ja kihlakunnan käräjissä niin päätettiin. LALLI: Käräjöikööt! TUURA: Tietysti, tietysti.
Päivän Sana
Muut Etsivät