United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Nähtyään veljensä hän hypähti sohvalta ja nopein askelin, silkkihameen kahistessa, tuli tätä vastaan. He suutelivat ja katselivat hymyillen toisiansa. Tapahtui tuo salaperäinen, sanoin selittämätön, paljon merkitsevä katseiden vaihto, jossa kaikki oli totta, ja sitten alkoi sanojen vaihto, missä ei enää ollut samaa totuutta. He eivät olleet tavanneet toisiansa äidin kuoleman jälkeen.

»Miten on teidän miehenne laita nyt, matami Tvethän kysyi, ikäänkuin se olisi ollut viattomin kysymys maailmassa. Matami Tvet ehdottomasti hypähti tuolilla. Matami Tvetin miehen laita oli nimittäin vähän omituinen. Hän vietti kurjaa elämää syrjäisessä vinnikamarissa, jossa hän teki vähän kirjansitojan työtä.

Hallita valtakuntaa ja olla sokea, sehän on naurettavaa, eikö ole? No, mutta naurakaahan, tohtori: myöntäkää, että se olisi mielettömyyttä, hullutusta! Vielä kerran, teidän ylhäisyytenne: käskekää minua mihin hyvänsä, mutta näköänne en voi palauttaa. Kreivi hypähti ylös nojatuolistaan. Ah, huudahti hän, minut on petetty, minut on petetty!

Päinvastoin kutistui hän nyt aivan kumaraksi tuossa uunin edessä istuessaan ja painoi miltei nyyhkien kasvonsa käsiinsä. Minä annoin hänen taaskin olla rauhassa ja miettiä, mutta kummakseni hän yht'äkkiä hypähti seisoalleen ja paiskasi molemmat kätensä olkapäilleni. Kuulkaa, hyvä herra, eli mikä lienette.

Nyt kuului Edvardin ääni oven takaa toisesta huoneesta: Et suinkaan sinä vaan siellä lue minun kirjettäni? Herra Vendell hypähti pöydän luota. Hän ei ollut uteliaisuudessaan huomannut kyllin kuulumattomasti kääntää lehteä. Kuinka voit ajatella minusta jotain sellaista, hän huusi takasin. Mutta hetken kuluttua painautui taas pöydän yli.

Yhtäkkiä hän oli kuulevinaan räätälin sanovan: »Pure pää poikkiJa Witt puri. Nyt oli Swartin vuoro hypätä ylös sängystä. Hän kirosi ja kiljui! Frits hypähti ylös vuoteelta ja Kalle rupesi kiireesti vetämään housuja jalkoihinsa, ja kun nyt kaikki muut olivat jalkeilla, makasi yksin ukko Witt vuoteessa, viatonna kuin äskensyntynyt lapsi, eikä ollenkaan voinut ymmärtää, mikä nyt oli hätänä.

Kettu hypähti pystyyn huomatessaan tulijan ja ilmaisi omistajalleen pitkästi muristen vieraan saapuneen. Velho istui rauhallisena kuin ruumis tulensa ääressä.

Aurinko paistoi heleästi ja linnut livertelivät kun Georg heräsi. Hän hypähti vuoteestaan ja meni akkunan luo. Hän loi katseensa alas puutarhaan, joka näytti erinomaisen hyvästi hoidetulta. Oli kuitenkin vielä varhainen aamu ja talossa oltiin vielä aivan hiljaa. Georg ei tahtonut häiritä ja vaipui mietteisiin.

Olgan haudellessa Andrén otsaa lumella, seisoi hänen isänsä kumartuneena, yli tuon vierahan, jok' oli hänen henkensä pelastanut. Veri virtasi hänen rinnastaan, punasi lumen siltä kohdalta. Thorsen katsoi noihin mustihin silmihin, jotka kiiluivat kuumehin välkkyen tähtien tuikkivassa valossa. Thorsen hypähti taaksepäin. "Aina!" äännähti hän vapisevin äänin, "näinkö saan sinut kohdata jälleen?!"

Naisen hevonen poikkesi portille ennen kuin muu seura. Vimmaisesti kääntyi nainen, huiskahti tuota hämmästynyttä haamua piiskallaan ja huusi hänelle ylenkatseellisella äänellä: "Pois tieltä, retkale!" ja samassa hän hurjasti karautti hevostaan miehen päälle. Kerjäläinen ei väistynyt, hevonen löi hänet kumoon ja hypähti hänen ylitsensä; teikkaroivan naisen seuralaiset nauraen laskivat muutamia kokkapuheita lumessa, loassa pyörivästä kerjäläisestä, ja ajoivat karauttivat naisen jälestä pihaan.