United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pekka ei koko aikana ole katsonut oikein suosiollisin silmin minun koiraani, ja jurnuttaa nyt pihaan mentäessä taas, että eiköhän olisi aika alkaa panna vasikkaa kytkyeen. Mutta minä olen saanut päähäni, etten panekaan kiinni Ottia, Otti jää meille mielelläänkin, sille tulisi meitä ikävä, jos se vietäisiin pois. Olisi kai se jo mennyt entisen isäntänsä jälkeen, jos mennäkseen.
Tapaus lyhimmittäin oli seuraava: Pekka näkee miehen juoksevan katua ja kauempana jäljessä toisia miehiä huutaen: Ottakaa varas kiinni! Mies poikkeaa muutamaan pihaan. Pekka jälkeen. Mies hyppää talojen väliselle aidalle mennäkseen toiseen pihaan. Mutta siihen kun mies on mahallaan aidalla, on Pekka jalassa kiinni kuin ankkuri. Mies koettaa potkia reutoa, mutta Pekka pysyy jalassa kuin takkiainen.
"Shuokaa anteekshi!" virkkoi hänelle harmaapartainen ryssä: "Täällä puolen tiskiä ei shaa tule". Ja hän työnsi ystävämme takasin. "Olenko minä höperö, vai mikä minua vaivaa!" tuumaili Pekka, "kuinka saatoin noin hajamielinen olla? Kuinka saatoinkaan luulla tuota likaista tiskiä ." Hän läksi kiirein askelin rantaan päin, kuullen takanaan ryssien ja muitten hahatusta.
Tämän itsekin hywin kyllä tiedätte, sillä niinhän sitä kotonakin..., sanoi Pekka mielestämme nyt kylläkin wirkawaltaisesti. Mikäpä muu neuwona oli kuin totteleminen ja me aloimme panna waatteita yllemme Pekan autellessa. Ulos päätämme wängeimme taasen tuon korkean kuorman päälle ja aloimme mennä körötellä.
Jo ensi iltana hän alkoi pyytää, ettei heitettäisi yksinään, ja yöllä, kun sattui menemään unenhorroksiin, hän vavahti ja alkoi hourailla, että "elkää heittäkö minua nurin niskoin järveen... Pekka, Pekka, joudu auttamaan; musta piru on pohjassa, joka ottaa kiinni."
"Syökää lujasti, miehet, sillä ei ole varmaa saammeko tänään lainkaan päivällistä. Kyllä kai meidän on ajettava norjalaiset rajan yli, ennen kuin pääsemme pois lähtemään." "Luuletkos, Pekka, että asiat käyvät sitä tietä?" "Luulen, ja sitten meillä on työtä yllinkyllin kuljettaessamme tänne kaikkia niitä tavaroita jotka norjalaisten täytyy meille jättää." "No, se kyllä käy.
RAHIKKA. Minä en helpolla tulistu, minua ei hevillä kiihkoon saa, mutta jos se kerran tapahtuu, unohdan itseni, minä voin joutua hillitsemättömään raivoon. SELMA. Tiedätkö mitä, Pekka... RAHIKKA. No? SELMA. Minä pidän sinusta! Juuri tuollaisen pitää miehen olla. Tyynellä kirkas kuin meren pinta, mutta myrskyllä kiehuva pilviin asti.
Hänellä oli oikein, kuten tavallisesti, ja ilman vastaväitteitä seurasin hänen neuvoaan, että lakkaisimme soutamasta, jott'emme mahdollisesti poikkeaisi yhä kauemmaksi oikealta uralta. Pekka Mender osasi huononlaisesti lukea ja kirjoittaa, mutta minkä hän tunsi, sen hän tunsi perusteellisesti, ja meren hän tunsi.
Pimeä tuli äkkiä ja tanskalaiset vetäytyivät takaisin, ja syyksi siihen arveltiin ratsuväen tekemää hyökkäystä. Pekka oli suomalaisineen kauan paikoillaan odottaen saavansa joitakin käskyjä kapteenilta. Viimein tuli Träskogin Matti ja koko joukko hänen naapureitaan.
Kuullessaan Paavon terveiset Pekka ymmärsi, ettei siinä ollut leikin sijaa, joten hän sanoi tulevansa. "No, minä menen sitten edeltäpäin kotiin, sillä arvaan, että sinun täytyy vähän varustautua sillä aikaa kuin Kaarina lepää. Ota sinä veneesi ja laske alas koskia; kyllä minä sen sitten taas kiskon sinulle ylös." "Kiitos lupauksestasi! Tytön vuoksi minä teen niin. Tule veneeseen, Kaarina!"