United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Joo kyllä se seisoo", vastasi metsäherra silmäten ulos akkunasta. "Paljohan siihen menee, kun olisi perin pohjin uusittava, vaan eihän sitä syynittä voi niin hirren päälle sanoa", jatkoi Matti keskustelua. "Minulla ei nyt olisi aikaa syyniäkään pitää, mutta totta on, että korjausta se kaipaa."
Tuo suuri rosvo, josta tiedät . VIHTORIIN. Mitä? Kuka aivasti? Sinäkö se olit, Kalle? KALLE. En, en . Joo, minähän se olin, minähän se olin . VIHTORIIN. Merkillistä? Kuului kuin kauvempaa. Vai niin, sedän täytyy siis mennä tuota rosvoa jahtaamaan. Olette kai jo hänen jäljillään? PUMMI. Olenko? Sitten et tunne ukko Pummia! Kaikki on valmiina hänen kiinniottamistaan varten.
Niin oli! Koska asianomainen nytkin on saapuvilla... Joo, saapuvilla on! ... niin pyytäisin saada lautakunnan puolesta kysyä, kuinka korkealle herra Hellman on tulonsa laskenut tänä vuonna. Olkoon samasta, vaikkei se sitäkään sietäisi! Lautamiesten ja vallesmannin puolesta kuului yhteinen kiusoittava halveksimisen pihaus. Häh? kivahti herra, ja veri täytti jo nähtävästi päätä kohti.
»No pojat, lauletaan: »Tuuli sitä tupaa huiskuttaa, jossa häitäni...» »Ei sitä! Mutta tätä: »Pappani antoi hevosen ja rattaat ja tuhannen markkaa rahaa...» »No vie sun... Mutta tätä: »Enkesmannin linja...» »Joo ... joo ... sitä ... »laivat ne merellä mennä tooraa, Enkesmannin parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan.
»Joo, sitä minäkin vähän ajattelin», myönsi emäntä. »Vaan taas toisekseen ajattelin, että kun se on niin hyväsydäminen ja köyhille aulis se Montinin rouva, niin se maksaa runsaasti sen, minkä suinkin kannattaa.» »Et ole äiti ollut kaupoissa herrasväen kanssa, sen kuulee.» »No mitenkäs sitte.» »Ne ilkiävät ottaa niin helpolla kuin vain saavat.
Joo, kyllä kai tässä hirteen lopuksi joutuu, arvelee siihen Jussi V. rauhallisesti sekä jatkaa: Viime lopuksi alkoi se kysellä, olenko minä ollut Arkangelin puolessa räjähdyksiä toimeenpanemassa. Sanoin, etten ole ollut, mutta että minä kyllä tiedän, kutka siellä ovat käyneet. No kutka? kysyi hän silmät kiiluen.
Mutta Mikko nuolaisi liian aikaisin, sillä heti kun ehdotus oli sanottu, sai vanhusten katse omituisen varmuuden. »Ei sitä tehdä», virkahti emäntä. »Ei ei, en minä anna niitä», vakuutti ukko. »Miksi ei?» »Kyllä ne itse pidetään», sanoi emäntä. »No, mutta enhän minäkään niitä hakemukseen pane, ennenkuin jos tarpeelliseksi tulee.» »Joo... Mutta teillä kuuluu olevan pahat välit.»
"Missä Markareeta tätä nykyä on, ja kuinka hän voi?" keskeytti Heleena. "Ah, Markareetani on Liivinmaalla," vastasi kauppias, katsellen Heleenaa salamielisillä, utelevilla silmäyksillä. "Tottapa hän kumminkin saapunee tänne jouluksi. Joo, joo! Hän lienee jo matkalla. Voisiko hän mitenkään olla avuksenne, rouvaseni?"
Joo, silloin käskekää hänen hyvin ajatella eteensä. Sen lupaan.
Piru viekän! Minekö ja sine, häh?» »Niin no, vaikka niinkin. Ja kyllä niitä on muitakin, kaikki heränneet ja...» »Herennet! Keretiläisikö sine meinaa?» kysyi Lindblom kärsivällä äänellä ikään kuin yhtäkkiä olisi saanut vatsankivun. »Joo.» »No voi sun...»