United States or Guam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä, kyllä, erittäin minä, huokasi Saksmanni ja lausui seuraavan värsyn eräästä huolilaulusta: "Kuinkas poika taitaa Olla nyt iloissans', Kuin kumppanians' kaipaa Vetisen silmän kanss'?" Se värsy, jatkoi hän, sopii niin hyvin minulle, sillä usein muistelen Saaravainaata. Ihminen hän oli, mutta siellä hän nyt lepää, ja levätköön vahvass' rauhass'! Niin, kuolo kaikki tasoittaa, lisäsi suutari.
Tässä puheen mies, helistellen sauvaansa, keskeytti laulajaa vieraille selittääkseen, mitä he ehkä eivät olleet laulusta älynneet, että heidän kuninkaallinen isäntänsä oli se mies jota tarkotettiin, ja ääriä myöten täytetty pikari kulki ympäri seuraa huudettaissa: "*Hoch lebe der Herzog Leopold!*" Uusi värsy seurasi. Itävalt' on ensimäinen, Miksi?
Nyt nousivat kaikki seisomaan ja lukkari aloitti virren: Kriste, valo valkeudest', Isäst', ijankaikkinen, ja koko joukko veisasi hänen perässänsä. Kun oli osa virrestä veisattu, säästettiin siitä viimeinen värsy rukousten jälkeen veisattavaksi. Kun siten toimitus oli alkuun pantu, ruvettiin huutamaan nimiä ja ihmiset astuivat esiin näyttämään lukutaitoansa.
POLONIUS. Jos minua Jephtaksi sanotte, niin on minulla tytär, jota lemmin kaikella innolla. HAMLET. Ei, se ei seuraa. POLONIUS. Mitä sitten seuraa, prinssi hyvä? HAMLET. Niin: "Se tiedoss' on Vaan kohtalon," ja sitten, kuten tiedätte: "Se kävi niin, Kuin arveltiin;" joululaulun ensimmäinen värsy selvittää asian lähemmin; sillä kas, tuossa tulevat hauskuttajani.
kuin vastatuksin Wäinämöisen kanssa ajettuansa joutui pahaan seikkaan ja sitä kostaaksensa ampui Wäinämöistä jousellansa ja tappoi hevoisen. Että Lappalainen on Joukahainen, osoittaa tämän runon 24:ns värsy. Kuin edellimäiset värsyt luettelevat osaavasti Kalevalan sisälläpidon Wäinämöisen, Ilmarisen ja Lemminkäisen puolelta, niin olisikos laulaja ollut väärässä Joukahaisen kohdassa?
Toden totta Salomo, jonka suuresta viisaudesta itsekukin on kuullut puhuttavan, hän viisauksineen nykyaikana piankin pantaisiin pussiin. Sillä tämä viisaus ilmestyi enimmäkseen sananlaskuissa, arvoituksissa ja lauluissa, niinkuin I:sen Kuningasten kirjan 4:nen luvun 32 värsy nimenomaan sanoo, että hän puhui kolmetuhatta sananlaskua ja että hänen virsiänsä oli tuhannen ja viisi.
Näin hän lauloi: "Meri oli tyyni kun rannalta läksin, Ja huh, hah, hei, kun rannalta läksin, Vaan selällä nousi tuuli, Vaan selällä nousi tuuli." "Eikä tällä pojalla suruja ollut, Ja huh, hah, hei, ja suruja ollut Tähän päivään asti. Ja tähän päivään asti." Värsy seurasi värsyn jälkeen, eikä tahtonut niistä loppua tullakaan.
Yks' on värsy vielä. Satamäärää vastahan kestänyt Ol' yksistään. Hän löi ja hän voitti ja kaatui nyt Kuin leikillään. Ja silmin seisovi hehkuvin Nyt kuningas: Oi, tuhat henkeä vaihtaisin Ma miekkahas! Hei, kuolon malja tää! Kööri. Hei, kuolon malja tää! No, Daniel, mihin nyt? Se teit' ei koske! Pettäjä! Kas kuin kalpenee hän, veikot, Tuon nimen kuullessaan! Pois muurillen, Jo herttua tulee.
Haudalla taas veisattiin virren värsy ja pastori sanoi: »maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman» ja viskasi kolmasti multaa hautaan. Sen enempää hän ei osannut, vaan siellä se väittikin. Kädet silmillä seisoivat saattajat ja lanssihteerska kasteli vähän väliä sylellä silmiään ja pyyhki.
Toinen kävi miesten puolella ja toinen vaimoin puolella. Kun juhlamenot alttarilla oli päätetty ja uskontunnustus luettu, veisattiin vielä muutama virren värsy, jonka aikana provasti sai lomaa mennä sakaristoon, muuttamaan alttaripukunsa saarna-pukuun.