United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tamma oli silloin vähän länkiään vasten siirtynyt, ja reki oli lähtenyt liikkeelle. Matti oli jäänyt reen sijalle seisomaan ja katsellut, kädet kupeella riippuen, tamman kulkua puoliväliin peltoa. Mutta silloin oli Liisa yht'äkkiä huiviensa sisästä huutanut: »Herra ju-umala!» ja seisottanut tamman.
Kun kukkarossa ei ole mitään muuta kuin toivo, hinnasta ei niin suurta lukua pidetä. Sinulla on musta tamma; minä otan sen. Vanha juutalainen! karjasi Mohamed; varo koskemasta minun hevoseeni, muuten lyön kallosi palasiksi. Siispä et saa sulttaanitartakaan, jatkoi harmaaparta. Ja kukapa minut voisi estää? Ompahan yksi joka ei ensinkään pelkää sinua, sanoi Kara-Chitan.
»Sano lemmolle, jotta minä sen hylkäsin», kehotti Antti Jussia. Jussi täytti pyynnön: »Ei Ihalainen välitä vanhasta akasta; Ameriikassa saa nuoremman. Hei tamma!» »Vie terveisiä Liperiin!» huusi vielä Antti. Ville Huttunen oikaisi itsensä suoraksi kuormansa päälle, kiirehti hevostaan ja iloitsi: »No kyllä se nyt Variksen akka kahvit keittää, kun minä vien sille ensimäisenä tämmöiset terveiset.»
Nämä sanat olivat tuskin lausutut, ennenkuin tuo pitkä impi jo istui hänen takanansa hevosen selässä, kiertäen kylmiä käsivarsiansa hänen ympärillensä. Säikähtyneenä rupesi vanha tamma juoksemaan täyttä laukkaa, vieden M. de la Sellen suon poikki. Ehkä sangen hämmästyneenä ei hän kuitenkaan tyrmistynyt.
Matin tamma on saanut valtoineen juosta, ja kuta likemmä kotia se tuntee tulevansa, sitä kiivakammin se kulkee. Kun korpitie loppuu ja niitty aukeaa eteen, niin tamma panee ravia, minkä jaksaa.
Maalaisten pöydissä taas jokainen puhui omasta tai "setänsä" hevosesta, eikä yksikään välittänyt toisen puheista. Itsekukin tahtoi kuulla omaa säveltään yhteisessä törinässä. Välistä kuitenkin joku löi nyrkkiä pöytään ja sai kuuluville: "Semmoinen p leen tamma kuin sillä Jorm ", mutta törinä nieli lopun.
Porsas vinkui säkissä selässä. Mutta kadunkulmassa siinä Jussi Hirvosen talon luona he sotkeutuivat. Muuan neiti sattui silloin tulemaan vastaan ja Jussi kysyi häneltä: »Tälle kadullekohan se jäi tamma?» Mutta ei neiti tiennyt sitä ja koetti vain kiirehtiä pois. Umpimähkään porhalsivat miehet taas eteenpäin.
Eikö se ole sen tamma tuolla aidassa kiinni, kurkotti se, joka sängyllä istui. Käske hänet sisään, siltavouti. Siltavouti taisi pistäytyä ulos, sanoi vallesmanni, käykää joku muu käskemässä Pehkonen sisään. Muuan lautamies otti tämän tehdäkseen. Paljoksiko Pehkonen arvaa verotettavat tulonsa tänä vuonna? kysyi esimies, kun Pehkonen oli tullut ja kätellyt jokaista. 100 oli viime vuonna...
Huusi nyt Antilokhos, noin kiihtäen orheja taaton: "Hei, hevot, laukatkaa tekin, menkää, min jalat jaksaa! En kera valjakon tuon toki kilpaan vaadi, jot' ohjaa urhea Tydeun poika, Athenepa itse nyt antaa vauhtia sille ja suo hänen voittaa kunnian kuulun; vaan hevot juoskaa kiinni te ainakin Atreun poian, älkää jääpykö jälkeen, jott' ei löis häpeällä Aitha, mi tamma on vain.
Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.