United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viimein hän nukkui, mutta aamulla ennen kukon laulua jo heräsi ja alkoi lähtöänsä laittaa. Matti oli laittanut Liisan taipaleelle päivän hämärissä. Oli käynyt reen kohdalleen keikauttamassa, sen heinillä täyttänyt, pannut silppuja säkkiin, taluttanut tamman tallista ja valjastanut. Sitten oli Liisan rekeen istuttanut, peitellyt, antanut suitset käteen ja käskenyt tammaa lähtemään.
Liinakko porhalsi täyttä ravia ja Jussi morkkasi tammaansa, kehumalla liinakkoa: »Eipäs tämä viuhauta häntäänsä niin kuin se tamma! Ja minä sitä vielä syötin kauroilla ... tammaa!» Siihen sanoi Antti nyt vain: »Kenenkähän se on, kun ei viuhauta?» »En minä tiedä. Kaunis liinakko se on», vastasi Jussi, ja nyt annettiin mennä.
Hän nykäisi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien perillä ja lisäsi: »Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!» »Eihän niitä tiedä!» myönsi Antti, mutta puolusti kumminkin taas: »Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...»
Tamma hoi! tokko sinä tiedät, kuka sinulla ajaa ... häh? häh? ... kuka sinulla ... häh ... ja Matti kohosi polvilleen reessä, löi ohjasperillä tammaa selkään, löi, ja huuti joka lyönnillä: »häh!» Tätä tämmöistä ei ollut tammalle tapahtunut vielä milloinkaan, ja siksi se laski laukkaa, minkä kerkesi, mutta Matti ei helpottanut.
Hän oli sanomattoman tyytyväinen, kun hän sai opettaa ratsuksi ja taltuttaa vaaleanruskeaa tammaa, jota hän mielin määrin voi lyödä tahi hyväillä, mutta hän ei voinut samalla tavalla kohdella puolisoansa. Tallissa huomasi hän entuudesta tunnetun harmaan kiplon, joka äsken oli talutettu paikoilleen ja jonka omistajan hän, muutaman tuokion etsittyään, löysi hevoisen läheltä.
Kaikkialla ajeli hän matalissa kilpa-troskissa, itse ohjaten hevostansa, hinterää, kolmenkymmenen talven vanhaa tammaa, jolla oli haavan arpi olkapäässä. Tämän haavan oli tamma saanut Borodinon tappelussa, kantaessaan seljässään hevoskaartin rykmentin varusmestaria. Tamma ontui alinomaa noin kummallisesti kaikilta neljältä jalaltaan yhtä haavaa.
Heidän mukanansa oli myös yksi Abbas-paschan orja, joka oli lähetetty yhtä yli kaikkein muiden Arabian hevosten kehuttua tammaa Jeysal'ilta ostamaan.
"Kun sattuisi joku oikea koiran leuka, niin kyllä ei vaan mahtaisi Riikka Issosen kuvetta koskaan lämmittää", sanoi nuorempi soutaja. "Koettelepas sinä onneasi, niin saat nähdä, Risto parka, onko niinkään helppoa kuin vieraan tammaa talutella", murahti vanhus.
Kysyn, kuka täällä käskee? uudisti hovimestari miltei pilkallisesti. Kuka sinä olet, mies? On kuin olisin sinut ennen nähnyt. Arvatenkin, ja useammin kuin yhden kerran, vastasi Pietari närkästyneesti, punastuen aina korvalehtiään myöten. Siihen aikaan kun ruokkosin kreivin mustaa tammaa, ei Niilo Janssen ollut vielä liian hyvä sen häntää typistämään.
Hän räpsäytti taas tammaa ohjaksien perillä ja Antti alkoi puheen sanoen: »Pitäisit tuota häntää potuuksien alla, niin sitten se ei saisi sitä viuhautetuksi.» »Ne ovat niin lyhyet potuukset, jotta häntä jäisi näpistykseen», selitti siihen Jussi. Molemmat miettivät yhä asiaa. Jo alkoi Ihalainen johtaa puhetta sinne päin, sanoen: »Kahdeksan sataahan se Hyvärinen sai tammastaan, kun möi?» »Pekkako?»