United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
ACHILLES. Mull' yksinoloon oli suuret syyt. ULYSSES. Mut yksinoloasi vastaan oli Syyt suuremmat ja sankarillisemmat. Achilles, tiedetäänhän, että yhtä Rakastat Priamuksen tyttäristä. ACHILLES. Vai tiedetään? ULYSSES. No, mikä ihme siinä?
Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, Se soipi mulle onnea, se soipi lohtua Niin lempeänä yössä mun linnan. Pieni Aune, Aunosein, mull' laulele sa, Mun puolen valtakuntain sen annan sulle ma Ja kullat kaikki säilöistä linnan. Mun lempeni on kultani kalliit linnassain, Ja puoli valtakuntain on puoli murheestain. Sä peljännetkö murhetta rinnan? Metsässä.
"Mull' on se soihtu, joka elos' yöhön Luo leimun veriruskean", hän lausui. Sen kuulen vielä, korvissani soi se Läp' unettoman yön ja päivän hälyn. Vihdoinko edestäni, kohtalo, Sä verhos nostat! Isä, äiti, koti! Suloiset sanat! Lausuani oudot. Tää onko unta, unta pettävää? Mun koko sielun' odotust' on, aistit Yhdeksi sulaa: kuuloks. Kello lyö! Kolmas kohtaus.
Kun hätä on mulla, Hän tietävi tulla, Virvoitusta tullessa tuo, Ja siitä mun sieluni juo. Mull' on toivo ja pelko, Kun ei näy polku, Jos Hän sitä nähdä ei suo. Mä murhehdin sitä, Ah, kuinka mä pitää Voin tallella sen tavarain, Kuin Jesukseltani sain. Se oi! pian puuttuu: Taas kaikki nyt muuttuu Mun toivoni pelvoksi vain.
BUCKINGHAM. Vait! vait! hävystä, jos ei rakkaudesta. MARGAREETA. Häpyä, rakkautt' älä mainitsekaan: Hävyttä teurastitte multa toivon, Ja rakkaudetta mua kohtelitte. Mull' elo häpeää on, rakkaus vihaa, Ja tässä häpeässä vihan' elää. BUCKINGHAM. Herjetkää, herjetkää! MARGAREETA. Buckingham prinssi, kättäs suutelen ma Sopuuden merkiksi ja ystävyyden: Sun hyvin käyköön ja sun jalon heimos!
Kun walesilaiset kuuli sinun kuolleen, Het' yhtyivät he Bolingbroken puoleen. AUMERLE. Huoletta, valtias! Miks noin kalpenette? KUNINGAS RICHARD. Kakskymmentuhantisen joukon veri Heloitti poskillain; nyt on se pois. Ja kunnes poski taas sen veren perii, Mull' eikö syytä kalvistua ois? Ken tahtoo pelastua, pakoon nyt! Mun loistoni on aika ryöttänyt. AUMERLE. Rohkeutta! Muistakaa, ken olette.
SIGURD. Mut arvoisuutta Ja enteitä on kansan taruissa. HAKON. Ja taikauskoisuutta. Tuolla tulee Knuut veli. SIGURD. Siin' on epäuskoisuutta, Mut arvoisuutta ei. Se viekastelija! Ma moista inhoon mustaa etanaa. Nyt tule, Hakon! Mato madelkoon. HAKON. Kuninkaan rippi-isäst' arvoin puhu. SIGURD. Sun rippi-isästäs? No, Herran nimeen. HAKON. Mull' asiaa on hälle tärkeää.
Lippa tarttui Kallea kädestä ja niin lähtivät käymään. "Vaan mull' ei ole kuin neljä markkaa rahaa ... ja kengäkset täytyy ostaa", vastusteli Kalle. "On mulla, vaikka käytäisiin panuraamaakin katsomassa ... ja sitä miekan syöjää..." Eikä auttanut vastustelu, mukaan piti lähteä Kallen ja pian katosivat molemmat ihmispyörteeseen.
Hän meille virkkoi: »Oi, maahan synkkään saapuvaiset, ilman rikosten syytä, katsokaa ja kuulkaa kurjuutta mestar' Aadamin. Mull' oli elossa kyllin kaikkea, mit' tahdoin, ja vedenpisaraa, ah, nyt ma himoon. Puroset, Arno-virtaan vieriväiset vihreiltä kukkuloilta Gasentinon, nuo, joiden rannat vilppaat on ja vehmaat,
Cloten prinssi, Kun rouvaa kaivattihin, miekka maalla Tul' eteeni, suu vaahdossa, ja vannoi Ett' tappaisi mun oiti, jos en rouvan Tyyssijaa ilmoittaisi. Sattumalta Mull' oli taskussani herraltani Tekaistu kirje, ja se häntä ohjas Milfordin vuorist' etsimähän rouvaa. Raivossa, yllään isäntäni vaatteet, Jotk' ahdisti hän multa, sinne läksi Nyt riettaiss' aikeissa ja vannoen, Ett' emäntäni raiskais.