United States or Cook Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoinhan sinulle, ettei semmoista asiaa viitsisi oikeastaan kertoakaan, ei ainakaan tytöille. Viettelit mokoma ilkiö minulta marjat! Sanon kun sanonkin kaikille koko salaisuuden!
Pitää humalapäissään aina semmoista siivoa, että ylenannattaa korjatessa. Kuolisi, mokoma, kerrankin. Ihme ja kumma, että se kamreerska jaksaa sitä kärsiä. Minä hänet olisin tappanut aikoja sitten. En, jumaliste, huolisikaan, viereeni semmoista porsasta thyi! iljettää jo ajatellakin » Hanna ei kuullut enempää; hän riensi itse puuliiteriin.
Pannaan vaan muutamaksi vuodeksi kruunun leipään ja sitte pääsevät vapaiksi. Ennen aikaan heiltä lyötiin oikea käsi poikki, sitte mestattiin ja teilattiin ja pantiin pää tolppaan irvistelemään kaikille kristityille ihmisille varoitukseksi.» Sellaista se jarrurin Liisa lörpötteli, senkin mokoma! Haa! Siinäkö taas ollaan! KALLEN-LEENA. Sitte maantiellä tapasin Voipalankin.
Mokoma syöttiläs ... vasta kertana saa mennä itse ... minä vähättelen ... kun koko päivän olen ollut työssä ... hän laiskotellut ... syö ja juo eikä tee mitään muuta... Elä ole milläsikään, Yrjö! sanoi Aaro. Kyllä tulee aika, jolloin taivaan herra maksaa itsekullekin töittensä jälkeen.
"Niin mitä sinä niissä, mokoma hyväkäs", matki Hovilainen. "Et siis taida tietää, että vähää ennen kuin Taavi murhasi veljensä olit sinä hänen kanssansa yhdessä. Minä olin vähää ennen nuhdellut sinua, ja sillä tavalla sinä tottelit, helkkarin lutka". Annan kasvoista katosi kaikki puna, ja hän tuli kalmankalpeaksi. Näin rumasti häntä tähän asti ei vielä oltu haukuttu.
Vaan minäpä, mies mokoma, en tuossa kovin hätäillyt; itse loime loitsijaksi, sain itse sanelijaksi: lauloin noiat nuolinensa, ampujat asehinensa, velhot veitsirautoinensa, tietäjät teräksinensä Tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan, alle koprun korke'imman, alle pyörtehen pahimman.
Ei pahaa, ettei hyvää matkassa. Tie käydä, hako levätä, havun vierus viehkuroida. Ottelivat kerran sanoillaan kaksi miestä, köyhät kumpikin. Vaan toinen kuitenkin, joka oli parempi olevinaan sai viimmein toisellensa lausuneeksi: "mikä sinä oletkin mokoma; ei sinulla ole mitikänä, mitä taitaisit omaksesi sanoa."
Minulle ilmestyi nyt tilaisuus esitellä rowastille asiani. Rowasti oli hywin kärtytuulella; nähtäwästi oli hän tuskaantunut lukkarin suorasta puheesta. "Tuo mokoma räiwä on suuna ja päänä joka paikassa eikä häpee wastustaessaan parempiansa.
Niin, minä en kärsi sellaista alituista ratikoimista, se on yhtenään jokaisen silmillä ja luulee vissiin, ettei enään muut ole ihmisiäkään kuin hän ja hänen äitinsä, mokoma kahvisusso, puhui Antti. Tämän tarinan kestäessä olimme joutuneet Vierimän pihalle. Siinä nyt tuli kysymys, kuinka tehdään ja kuinka komppania jaetaan. Kuka sen nyt taas muistaa, kenen sitä mihinkin mennä piti? kysyi Antti.
»Sinä itse olet katala!» ja Elsa syyti herjaussanoja Liisalle, joita tämä ei ehtinyt puoliakaan kuulla. »Mokoma ruikuttaja!» nimitti Elsa Liisaa, kun tämä rupesi itkemään. »Itke omia itkujasi, jos itket!» ja hän sätti taas Liisaa kaikenmoisilla nimillä ja asioilla. Hän liikehti hurjasti ja äänensä oli raivokas.