United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Klitsi selitti: »Kirkkoon ja ... kaupunkiin ja... Täytyy olla vähän ihmistenmoiset kengät, kun sellaisiin menee ja pitää herrainkin kanssa siellä tuttuna olla ja hotellis kulkea, niin... Tässä hiljakkoin teetin housutkin trikoosta...» »Mennään miehet pois!» ärähti Hautalainen ja nousi. »Mihinkäs nyt on kiirettä, mä haen ne housutkin nähtäväksi.
Rahtilaiset katselivat pieksämistä rauhallisina, lapset juoksentelivat ympäri tupaa, vaimoväet itkivät ja Anna Liisa veti Ihalaistaan takin liepeestä, rukoillen: »Ihalainen... Kuule, Ihalainen!... Elä nyt tapa tuota eto ketaletta, Ihalainen!» »Kova se on tuo Ihalainen vainajanakin tappelemaan!» ärähti muuan rahtilainen. »Kova!» murahti siihen toinen.
Jotain pudota mätkähti Yrjön viereen ja hän ärähti: "no, no, mikäs se on", nousi seisomaan, kourasi maahan ja näkyi saaneen käteensä kirveen. Oliko se pilvistä siihen pudonnut? Eipä toki! Samassa kuuluu loitompaa ääni: tule nyt vaan Toppo, jos mies olet, älä pelkää; minä en pelkää piruakaan, vaan putsaan aarnihaudan puhtaaksi, vaikka häntä vartioitsisi kaikki Näätäkorven tontut.
Mutta meidän lapsiamme ei suvaita missään, ei maalla eikä kaupungeissa. Yksi joskus jätetään henkiin huvin vuoksi, mutta muut hukutetaan kivi kaulassa. Miltä se tuntuu äidistä!" "On niitä kissoja sittenkin tarpeeksi paljon." "Enemmän teitä on. Ja jos vielä väität vastaan, kaadan mustepullon kirjoituksellesi", ärähti Ville vihoissaan. "Väitän minä", vastasin kiusallakin.
"Minä pyytäisin, että wieraat toimittaisiwat itsensä lähtemään; kohta on tuo mies taasenkin kimpussa ja tämmöinen siiwo", rohkeni waimo sanoa. "Ole sinä siinä", ärähti talon isäntä. "
Suutansa wäyristellen ojensi Lewenius hänelle kätensä. Nimismies ja Rommander istua mörröttiwät mykkinä. "No mitenkä se meidän kanssamme on?" sanoi wiimein Rommander. "Tuo poskeni ... sinä sen roisto..." ärähti nimismies. "Ettäkö minä roisto...?
Kun huomasi Ellan häntä kiinteästi tarkastelevan, joutui niin levottomaksi, ettei enää huomannut mitä olisi sanottava. Jotakin vain pitäisi sanoa. »Mitä sinä nyt sillä tiedolla teet, ennen kuin nukut?» »Santran pitää tulla tänne», ärähti Ella. »Noo...», nauroi emäntä. »En minä mene makaamaan, minä tahdon Santran, vaikka...» Ella nousi. »Sanokaa nyt, missä hän on?»
Lähdin siis seuraavana päivänä matkaan jättäen toverini torppaan levähtämään edellisten päivien monien jalkavaivojen jälkeen. Mahalaan tultuani menin tupaan, jossa isäntä itse veisteli uunin luona jotakin kalupuuta. »Hyvää päivää, Mikko!» tervehdin minä ja istuin penkille. Hetkisen katsoi isäntä minua tuuheiden kulmiensa alta ja ärähti sitten: »Kuka ja mistä sinä olet?»
Olisi tehnyt mieleni tietää, kuinka kala oikein oli päässyt, mutta ajattelin, että oli hienotunteisempaa puhua ilmasta. Näyttää siltä kuin rupeisi yöksi satamaan. Ruvetkoon! ärähti ukko. Koska oli se ääni kellossa, niin ei tarvinnut minunkaan hemmoitella, ja kysyin siis säälimättä: Mitenkä se oikein pääsi? En tiedä. Kun tultiin suvantoon, oli poissa. Veikö se vehkeet mennessään?
"Meidän välillemme ei saa tulla sanaa, ei henkäystä, ei varjoakaan. "Ei edes isäkään." Vanhus vaikeni. Mutta hänen epäluulonsa kyti vielä. "Miksi hän ei", alkoi hän hetken kuluttua, "kun hänellä on hovissa niin tärkeitä asioita, miksi hän ei ota vaimoaan mukaansa? "Häpeääkö hän talonpojan tytärtä?" ärähti vanhus ja iski vihoissaan sauvansa maahan. "Vihasi vie sinut harhaan.