United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Isäntä meni kamariin ottamaan selvää, mihin ne herrat menevät. »Karin loukolleselitti Kalenius, joka tällä kertaa oli ainoastaan hiukan päissään ja muutenkin Mikon mielestä käyttäytyi omituisesti. Stenfors, joka päissään ollessa aina oli hiljainen ja omituinen, ei puhunut mitään. Kun isäntä aikoi mennä tupaan, sanoi Kalenius: »Antaa sen pojan vain tulla kyytiin

Talon poikia ja renkiä ja muita purlakka-miehiä vielä saisi, vaan paremman sortin miehiä saa etsiä eikä sittenkään löydä... Varsinkin on räätälimiehistä tiukka», selitti Kenonen. Siihen kummaili Anna Liisa: »Vai niin siellä on vähän räätälejä!» »Niin on.

Kuka ihminen sellaiseen työhön pystyisi näin kovalla tuulella pilkkopimeässä, kysyi isäntä. Mutta mylly istahti kerran, selitti Matti, ruveten asiaa oivaltamaan. Kyllä minä tiedän, kuka pystyy, sanoi Teemu painokkaasti, se, joka siinä siivessä yksitoista kertaa ympäri meni, hän sitä myöten ylöskin pääsee. Laasmanni, sanoi isäntä ajattelevaisesti.

Se on pieni, vaan pahankurinen, tuo Anna, tuumaili hän minulle, eikä ollut enään kuulevinakaan Annan pakinoita. Tunnethan sinä sen Kuppari-Kaisan, Kosu-Kaisan, tämä on hänen tyttärensä, selitti toverini jatkaessamme matkaamme ja alkoi laulaa: Kupparilla on kumma laatu, kummempi kuin muilla: Imee verta ihmisistä eläimitten luilla. Vastaamme tuli sama herra, jonka näin sukulaistalossa.

Ajutantti selitti talonpojan vastaukset, mutta sanoi myöskin pelkäävänsä hänen olevan vakojan. Ainakin saattoi hän viedä Suomen armeijalle tietoja Venäläisten asemasta. Hän oli ollut aseisin puettu, mutta kätkenyt pyssynsä kasakkien päälle-karatessa. Puukkonsa olivat hänellä vielä jälellä tupessa, joka riippui hänen vyöstänsä.

Johannes katsoi häneen tutkivasti ja selitti, ettei ollut vaaraa ainakaan toistaiseksi. Mutta hän oli kuitenkin levoton, sangen levoton... Luonnollisesti, sanoi Aura. Me näimme eilen hänet. Niin kaunis ja vilkas lapsi. Maksun aikana sattui pieni, koomillinen välikohtaus. Muttila ei mitenkään tahtonut hyväksyä laskuaan. Hän söi ja joi aina enemmän kuin muut.

Tyttö miestä päälle. Hän itse selitti tahtovansa »ruuna riiman». Se oli eräs hänen seisovista sukkeluuksistaan. »Pruna prima», se oli primadonna tai primaballerina. Muttila tulkitsi Oikarisen tahdon emännälle. Tämä nyykäytti päätään hyväksyvästi. Sikari, sanoi Oikarinen, tarjoten kotelostaan Johannekselle. Eivät sitten ainakaan suuhun lennä. Jaa, ketkä?

Rahat loppuivat! Tuosta oli jo joskus ennenkin ollut puhetta heidän välillään. Sehän oli ikävää, sen Liisakin kyllä myönsi. Mutta se oli hänen mielestään ikävää ainoastaan sikäli, mikäli niiden keralla loppuisi heidän rakkautensa. Ei, ei ollut nyt siitä kysymys, selitti Johannes. Oli kysymys muka heidän sisäisestä sielunelämästään. Se kärsi tästä toimettomuudesta.

Vaikka eikö tuo liene sama laki täälläkin, kun täällä on kerran Liperistä tullut pappikinselitti Kaisa, ja Jussi yhtyi: »Samahan se sitten on. Vai Liperistä täällä on pappikin! Onkohan tuo sen entisen hyväsaarnaisen rovastin poikia?» »Niitäköhän lienee vai lieneekö sitten sen kappalaisen, sen vanhan Tujuliinin poikia.

Johannes olisi tahtonut syödä, mutta toisilla ei ollut nälkä vielä. Hänen sallittiin kuitenkin tilata pari voileipää. Toiset tahtoivat syödä vasta myöhemmin ja jossakin oikeassa ruokaravintolassa, mutta sitä ennen he tahtoivat käydä vielä varieteessa. Mie tahdon nähdä naisia, selitti Oikarinen. Ja mie tahdon syödä naisten kanssa illallista. Ja tohtorin täytyy tulla mukaan. Mie maksan.