United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Herranen aika! minä odotin väärällä puolella, ja nyt ne jättävät", huusi hän ja lähti juoksemaan jälkeen ja tölmäsi asema-palvelijan päälle, joka samassa astui esille erään seinän takaa. "Mihinkäs teillä semmoinen hätä on?" kysyi asema-palvelija. "Jokohan juna meni, ja minä jäin jälkeen?" "Olkaa huoletta vielä toista tuntia, sitten se vasta menee". "Mutta johan se vihelsi". "Veturi vaan lämpiää.

Kuin tässä nyt pitäisi liikkuman, menemän pöydän luo, ovelle ja perälle, niin mihinkäs tässä nyi menisit? Enhän minä panisi lampaitanikaan..." "

Mihinkäs muualle, väkeä oli joka taholla, paitsi Plevnan puolella oli vielä eräs kulma auki. Meidän päällikkömme, saatuansa ratsumieheltä tietää että Turkkilaiset olivat pötkineet yöllä karkuun, sanoivat meille: "pannaan tupakkaa piippuun ja perässä". Vähän ajan perästä lähdimme marssimaan linnoitukseen päin ja valloitimme sen miekan lyönnittä.

Sisar tuli ja kysyi, mikä nyt oli. Hän huusi vastaukseksi, ettei hän tänä yönä tulisi kotiin. "Mihinkäs sinä aivot jäädä?" kysyi Lents. "Sinun luoksesi". Molemmat ystävät kävelivät eteenpäin sanaakaan sanomatta; kuu paistoi hellästi, huhkainten ääniä kuului, mutta kylästäpäin tunki iloinen laulu korviin. "Ei olisi hauskaa, jos kaikki surisivat yhtä". sanoi Lents.

"Vielä mitä! eihän siellä ole enään toki heinän karvaa" ... sanoi Helka matalalla äänellä, katsellen kuontaloansa. "Mitä! Eikö ole karvaakaan? Mihinkäs ne ovat sitte saaneet?"... "No, niistä elä nyt virka enään mitään... Ei se maksa enää ottaa puheeksi koko asiata." "No herranen aika ... enhän minä ole vielä niistä puhunutkaan mitään, kun vasta kuulenkin koko asian."

Minä teen ilman lupauksitta ja omantuntoni vaatimuksesta kaikki millä voin hyödyttää kuningasta ja kuningatarta, sanoi d'Artagnan; käyttäkää siis minua kuni ystävää ainakin. Mutta mihinkäs saatte minut siksi aikaa? Eikö teillä ole ketään, jonka luota herra de la Porte voisi tulla teitä noutamaan? Ei, minä en tahdo luottaa kehenkään.

En minä todellakaan voi tätä ymmärtää!" "Mitä hittoa," huudahti Kalle Witt, "missä eväskorit ovat?" "Poika, oletko sinä tullut sokeaksi!" sanoi Swart. "Mihinkäs ne olisivat joutuneet?" Niin sanottuaan meni hän vankkurien luo, mutta eipä hänkään mitään eväskoria nähnyt. "Ei, ne ovat todellakin poissa!" "Niin, sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "ne ovat todellakin poissa".

Tuntuipa siltä kuin ei olisi sallinut Pekan siinä seisovan, alkoi ahdistella suojaa etsimään. Vaan mihinkäs nyt otti uransa. Tuuli on kurjalla tupana, vastaranta vaivaisella. Ei tiennyt mihin mennä, vaan mennä piti. Käveli muutamia syliä toiseen taloon päin, vaan tie nousi pystöön. Tiesi että kaikkein kummaksi sielläkin joutuisi. Ei ollut pitkältä aikaa miettimään.

Mutta kaksi pientä kättä laskettiin takaapäin hänen silmilleen ja tuttu ääni kuiskasi: Arvaa, ken sua herätti! Eihän tuo lienee vaikea arvata lausui Niilo samalla kun tarttui kiinni noihin käsiin ja veti niiden omistajan rinnalleen istumaan. Hiljaa mies torui Katri luuletko minulla olevan aikaa täällä joutilaana oleskelemaan. Mihinkäs sinulla on kiire? Täytyy mennä lehmiä hakemaan.

"Mutta mihinkäs luulisitte joutuvanne, jos kuolema tulisi?" sanoi eukko, jatkaen ikäänkuin huolehtien hänen sielunsa tilasta ja viitaten pitämään siitä huolta.