United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt aikoi hän lähteä kiireesti ulos, mutta ihme ja kumma: hänestä tuntui niinkuin jalat olisivat kadonneet hänen altaan, tahi niinkuin hän olisi juottunut tuoliin kiini. "Mitä hittoa tämä nyt on!" ärjäsi hän, ponnistaen voimiaan. Hän pääsi jo liikkeelle, mutta kankeina olivat yhäti jalat, liekö siihen syynä sitten ollut tauti vai pelko. Hän istui jo taasen vosikan roskassa.
Ja mie kuu luulin, että Vappu, Se roisto, tuisi. ANNA. Vappu? HALONEN. Juuri hän. Kentiesi oot sen kohdannut? ANNA. Oon kyllä, Hän ryypyt runsaat otti Liuhtarissa, Ja parhaallansa, luulen, selväksi Nyt makaa itsensä. HALONEN. No hittoa! Vaan malta, ämmä, kyllä sinun näytän! ANNA. Täss' luonas saanko hetken huovahtaa? Kenties' on sulla myöskin leipäpala Ja vettä antaa kerjäläiselle?
Se olikin keltahousuinen Kalle. "Kalle Witt, seisahdu!" huusi Frits, "se oli hyvä että sinun tapasin". "Mitä hittoa, sinäkö se olet?" sanoi Kalle, "minä luulin sinun ukkojen kanssa olevan matkalla Belgiaan". "En ensinkään, me olemme kaikki joutuneet eroon toisistamme. Etkö sinä ole nähnyt minun isääni?" "En, en minä häntä ole nähnyt".
Minä tulen vähän myöhään, »mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan», sanoo sananlasku. Vai niin, ette minua tunne! Janne poikani, resanteera, resanteera! Mitä hittoa! Luulenpa että olet mykkä? Vai oletko niin liikutettu nähdessäsi minut täällä, ettet saa sanaakaan suustasi? Niin, hyvä herrasväki, se on semmoinen oiva poika, tuo minun Janneni, niin hyvä äidilleen.
Kolmas merimies. Mitä neiti sanoo? Job, se, jonka kaulassa nyt riiputte, ei ole rahtuakaan parempi kuin mekään, vaikka hän nyt on koristettu kun korein apina markkinoilla. Kas niin, Job, tule nyt juomaan kanssamme! Mitä hittoa sinä tuolla vanhalla noidalla teet? Hän on näköään kun ijäkäs rikkirevitty purje. Rosennase. Näenkö unta vai Kummellund. Miehet, mitä tahdotte langostani? Toinen merimies.
Kuin ei näihin aikoihin supista liikettään eikä vähennä työpalkkaa !» »Te olette varma, te, Vildhagen. Vain niin. Konkurssi. Sepä oli hittoa. Teistä tulee valitsija, Vildhagen. Ketä te valitsette?» »Ehdollisesti Aage Stormia.» »Ehdollisestiko?» »Niin jos teidän puolueenne suostuu varmaan mieheen hänen rinnalleen.» »Aha. Mutta minä en suostu kehenkään virkamieheen, sen te tiedätte.»
En minä todellakaan voi tätä ymmärtää!" "Mitä hittoa," huudahti Kalle Witt, "missä eväskorit ovat?" "Poika, oletko sinä tullut sokeaksi!" sanoi Swart. "Mihinkäs ne olisivat joutuneet?" Niin sanottuaan meni hän vankkurien luo, mutta eipä hänkään mitään eväskoria nähnyt. "Ei, ne ovat todellakin poissa!" "Niin, sinä olet oikeassa", sanoi Witt, "ne ovat todellakin poissa".
Tunteeko Löfstedt luutnanttia, jonka nimi on Hjalmar?" "Totta kai; hän lainasi rouvalle täällä ylhäällä rahaa hänen kipeänä ollessansa. No mitä sitte?" "Niin, huonmaatkos, minä olen hänen anoppinsa palvelija." "Häh, tuolla toisella puolella, kamreerinko?" "Eikö hittoa, reivinna M:n, Ludwigin vuorella." "Anoppi, reivinna M.? Ei Hjalmar ole nainut, häh?"
Jos asettuisin tuonne noiden kasvien taakse, ollakseni paremmin kätkössä. Kas noin; täältä minua ei kukaan näe, siitä voin olla varma. Eikös hittoa! Tuolla istuu Eva Ruusunen vastapäätä ikkunassaan ja katselee aivan suoraan tänne. No, mutta täällä kartiinin takana? Kas, täällä on hyvä, vallan hyvä! Hiljaa! luulin kuulleeni astuntoa! Ei, ei, luulottelua se vaan lienee ollut. Noniin!
No, annahan kuulla; olenpa oikein utelias! BERTHA. Sinä tiedät kyllä, mitä tarkoitan. Tunnusta vaan kaikki! Olen valmis pahintakin kuulemaan. AKSEL. Mitä hittoa? En toden totta ymmärrä, mitä tarkoitat! BERTHA. Kuinka hennot noin teeskennellä vaimollesi, Aksel! Sano minulle, kenen seurassa olit eilen illalla! AKSEL. Yhäkö tuota juttua kestää? Sano itse, koska näyt sen tietävän!