United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olisi ainoastaan tahtonut katsoa vanhaa kotitaloansa ja toiseksi, mihinkäs tässä menee hevonen enempi kuin mieskään muuta kuin tietä myöden eteenpäin, eihän tuosta voi mereen lähteä, kun ei ole kalaksi luotu. Kun täällä pannahisen Pohjolassa aina täytyy lautata ja joka värssyn välissä ja joka lohipurolla lautata.
"Mutta mitenkäs Shitkow sai rukkaset?" kysyin minä. "Fedulitshko? Tuo lälläkö?" Sletkin kohautti olkapäitään. "Mutta, hyvät ihmiset, mihinkäs hänestä olisi ollut? Ikänsä on ollut sotamiehenä ja nyt olisi meininki ruveta isännöimään. Minä, sanoi, osaan kyllä pitää talonpoikia kurissa. Minä, muka olen tottunut antamaan vasten naamaa. Ei hän kelpaa siihenkään.
"Luultavasti hän vielä elää, mutta hänellä ei ole enää isää, enemmän kuin minullakaan lasta, ei hänellä ole kotoa, ei perintöä; minä olen hänen ajanut pois kotoa, ymmärrätkö" sanoi Mauno jäykästi. "No saakeli! Mihinkäs sinun talosi ja tavarasi joutuvat kuolemasi jälkeen?" kysyi Erkki ällistyen.
Lataa uudestaan musketit, Grimaud, sanoi Athos, ja me, hyvät herrat, jatkakaamme aamiaistamme ja keskustelkaamme. Mihinkäs jäimmekään? Minä muistan, sanoi d'Artagnan, sinä sanoit että mylady, pyydettyään kardinaalilta minun päätäni, jätti Ranskan rannikon. Ja minne menee hän? lisäsi d'Artagnan, joka tahtoi halukkaasti tietää mylady'n matkan suuntaa. Hän menee Englantiin, vastasi Athos.
Kun he siitä taas lähtivät etemmäksi, niin sanoi "obessikkain" päällikkö Simolle: "mihinkäs sinä nyt olet pannut kuormasi, kun tässä re'essä on nyt näin vähän." "Se tämä tuota ... minun hevoseni on semmoinen lekkerimaha, että se söi niistä heinistä enimmät puolet. Sätin minä vähän niitä takatuloksikin." "Elä vaan valehtele! Sinulla oli jotain kiellettyä tavaraa" ... puristeli päällikkö Simoa.
"Jos saisit sen uuden apulaisen." Isäntä riensi ulos. Pihalla oli hevonen jo valjaissa. "Kukas hevosen on valjastanut?" kysäsi isäntä. "Minä", vastasi Mikko tallin ovelta. "Miksi?" "Eikös sitä tarvita?" "Tarvitaan kyllä." "Istukaa rekeen sitten ja menkää", vastasi Mikko, taluttaen samassa tallista nuorta korskuvaa oritta. "Mihinkäs oritta viet?" "Sitä tarvitaan kanssa."
No mutta mihinkäs rouva jäi? ROUVA PENTTINEN. Esteitä kuuluu saaneen. Se nyt oli harmillista. Kuulitteko! Eipä rouva Fellman tullutkaan. Mitäs hän näiden luona rupeisi visiittiä käymään. En minäkään olisi tullut, mutta Ahlbom niin kiusasi, sanoi, että kun Penttinen nyt kumminkin on olevinaan kauppias, niin ei sovi loukata Ei taida tarvita esitellä, vai kuinka?
Se aina niin lämmittää vanhaa sydäntä; kyllä minä vielä huomennakin täällä teidän rattonanne pistäydyn." "Minä en huomenna taida olla kotona", sanoi Reeta. "Vai ette? Mihinkäs teitä huomenna viedään?" "Olen vähän aikonut käydä Rekulassa pyytämässä Kaisaa ensi sunnuntaina kumppanikseni Vuokkoon. Sinne kuuluu ukko Pyykkö silloin tulevan seuroja pitämään ja samalla tielläni minä hierottaisinkin."
»Ei, semmoiseen ei ole mitään kiirettä. Eikä Uutela ole tässä pääasia, vaan ihmiset. Ja ne eivät kuitenkaan uskoisi, ainoastaan nauraisivat.» »Jumala, Jumala! Mihinkäs me nyt joudumme, kun ei näy pelastusta mistään!» Kello löi yksi. Keskitalo säpsähti niinkuin hän olisi kuullut hätäkellojen äänen kirkontornista. Hän oli pitkin matkaa ajatellut: Seuraavaksi lyönniksi minä jo jotain keksin.
Mihinkäs sinä aiot mennä kortteeria? kysyi Viija rantaan tultua Arolan Marilta. Tuonne haudankaivajan mökkiin, sanoi Mari. Elä mene sinne, sanoi Viija, tule meidän kanssa. Onkos teillä jo asunto tiedossa? On. Me mennään mestariin. Vai jo teillä oli, sanoi Mari. No jospa minä tulen vaikka sinne. Jouduttautaanhan nyt kirkkoon, sitten sieltä tultua päätetään.