Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hän oli Lyyli, rikkaan Paavolan rusthollarin ainoa tytär. Hän oli tavallisuuden mukaan toimittanut askareensa, mutta oli ollut hyvin kummallisen luontoinen. Hän ei puhunut, hän ei nauranut eikä itkenytkään, näkyi vaan paljon kärsivän sisällistä tuskaa. Väki puhui: "Huomenna, kuulemma, on meillä kihlajaiset; mutta tuo sotilas-poika, mihinkäs hän jää, koska meidän tyttären saakin Katajan Matti.
Mikäs se rouva taas olikaan? No, mutta mitäs sinä täällä teet? Sukkelaan astu kyökkiin toimillesi siitä. KIRSTI. Rouvaahan minä täältä etsin. Tulkaa sukkelaan kyökkiin. SUSANNA. Katsos näitä rinkeliä, Malakias! Niitä olen säästänyt sinua varten. ILLI. Kiitoksia. Kyllä ne ovat mainioita, mutta kah, mihinkäs minä ne hampaani jätin? Mitä tälle käärmeelle tehdään, paistanko tai keitänkö?
Hurisi siinä tahko, kun toinen väänsi kammista ja toinen painoi rautaa päälle. »Sinkoaahan siitä kipunoita, mutta mihinkäs ne ottaisivat tulta!» riemastui jo Maija Liisa. Levitettiin lattialle tappuroita ja pidettiin jos mitkä pelit, mutta tulta vain ei saatu. »Väännä kovemmin!» komensi Maija Liisa ja painoi rautaa tahkoon irvellä ikenin. Mutta eivät vain tappurat leimahtaneet.
Kun hän oli menemäisillään sulhasen kokelaan sivutse, tarttui tämä häntä keskiä kiinni ja sanoi: "mihinkäs on niin kiire, kaunis Mariseni?" "Mene tuosta tiehesi!" sanoi Mari ja riuhtasi itsensä irti. "Oh-hoh! katsopas tätä! Saatpa luvan tästäpuoleen ruveta minua paremmasti kohtelemaan", sanoi sulhasen kokelas, Marin poistuttua.
Ja vähän ajan perästä sanoi: En minä vaan. Merille minä karkaan. Kapteeni vaipui kadehtien mietteihinsä. Merille, se on tuonne, tuonne, missä ei maata näy ja kaikki on suurta ihmeellistä aavistusta. Meri on Hinkin. Ja maa näytti kapteenista tällä hetkellä mitättömän harmaalta, ikävältä, pieneltä. Taas neljänneksen tuntia soudettuaan kapteeni kysäsi: Mihinkäs me nyt mennään?
Mihinkäs ne owat joutuneet?" kysyi Oskari säikähtyneenä. "Ne owat poltetut." "Poltetut! ja kuka on tehnyt sen?" "Omalla kädelläni tein sen." "Runoelmatkin?" "Kaikki, kaikki owat menneet, ei mitään ole jäänyt." "Woi kuinka suuren wahingon olet tehnyt! Minä aioin pyytää ne sinulta ja toimittaa painoon."
Selvisi se siitä, ja Henrik alkoi kuin alkoikin tottua. Eikö tämmöisestä hirveästä tärinästä hermot pilaannu? kysyi Henrik. Noh, sanoi Gabriel, kuuluvathan ne vanhemmat kuljettajat pilaantuvan, mutta en minä ole vielä ainakaan mitään tuntenut. Mihinkäs toimeen ne sitten tulevat, kun eivät enää kelpaa kuljettajaksi? Gabriel ja lämmittäjä katsahtivat toisiinsa ja naurahtivat.
No kuinkas se nyt sitten olisi?" jatkoi tuntematon ääni, "mihinkäs päätökseen sitä tullaan, Nikolai Jeremeitsh? Sallikaa kysyä ja olla utelias." "Niin, mihinkä muka päätökseen Gavrilo Antonitsh? Teistähän se asia, niin sanoakseni, riippuu; minusta näyttää niinkuin ei teillä olisi oikeata halua." "Mitäs te nyt Nikolai Jeremeitsh, mitäs te nyt puhuttekaan?
Olli juoksi kohta Miinan tykö, ja sanoi teeskennellyllä ystävyydellä: "Sinulla on varmaankin hyvää piimää leilissäs, kun olet ison talon tytär. Annas minä maistan!" "Maista vain", sanoi Miina. Ja Olli kallisti leilin suunsa eteen. "Hei, perkana! Heraahan se on". "Niin; en minä tiedä mitä äiti siihen pani", vastasi Miina. "Mihinkäs sitä viet?" "Pappilaan".
Sitä ei niin tarkoin tiedä; eivät ne haiskahda anturanahalle eivätkä kivihiilellekään. Ei haittaisi sinunkaan asioitasi, jos olisit vähemmän ulkokullattu. Jos et sinä ota, niin ottaa joku toinen. Rahat tulevat maahan, ja se on pääasia. Onko se pääasia? Mihinkäs sitten joutuu kansan kunnia ja menestys? Mihinkä joutuu omatuntosi? Kauppias pudisti kärsimättömästi päätänsä.
Päivän Sana
Muut Etsivät