United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mitä tämä on?" sanoi hän närkästyneenä. "Ensimmäisenä päivänä jo annat odottaa itseäsi." Minä ojensin hänelle ammutut kurpat. Hän ei katsahtanutkaan niihin. Paitsi häntä oli huoneessa vielä Souvenir, Kvitsinski ja Shitkow. Virkaheitto majori istui kyyristyneenä melkein niinkuin kujeesta tavattu koulupoika. Hänen kasvoillaan näkyi sekaisin hämmästys ja harmi.
"Myrkyllinen käärme," virkkoi hän murheellisesti, koettamalla koettaen lausua jok'ainoan kirjaimenkin, "myrkyllinen käärme on minua pistänyt ja tyhjäksi tehnyt kaikki minun elämäni toiveet. Niin, Dmitri Semenovitsh, kertoisin minä teille kaikki tuon konnamaisen miehen kavalat vehkeet, mutta pelkään suututtavani äitinne." Shitkow rykäsi.
Kylläni sain jo Souvenir'ista; minua kadutti kertomiseni. Shitkow, jolle hän kertoi tämän tapauksen, katsoi asiaa vähän toiselta kannalta. "Kyllä tässä vielä täytyy panna polisia hakemaan", päätti hän; "kukaties pitää saada komppania sotamiehiäkin." Hänen aavistuksensa sotamieskomppaniasta ei käynyt toteen; mutta tapahtuipa sittenkin jotakin erin-omaista.
Harlow huokaili huokailemistaan: maahan asti hänen oli mahdotoin kumartaa lihavuutensa tähden; sen sijaan hän, oikealla kädellään ristien silmiänsä, kumarsi päätänsä ja osoitti vasemman käden sormella maahan. Sletkin se loisti, oikein sai kyyneleitä silmiinsä. Shitkow, kuten sopii sotaherran, hiljalleen vaan heitteli sormiaan uniformunsa kolmannen ja neljännen napin välillä.
"Tiedän minä itsekin mitä tarvitaan". Shitkow loukkantui tuosta ja ilmoitti, että koska hän luuli häntäkin siellä tarvittavan... "Ei, ei!" puuttui äitini puheesen. "Paras on kun sinä jäät tänne. Antaa nyt Vikenti Osipitshin toimia yksinään. Menkää, Vikenti Osipitsh!" Shitkow pani tuosta vielä enemmän pahakseen. Kvitsinski kumarsi ja läksi.
"Ilmoittakaa Sletkin'illekin", jatkoi äitini, "että minä käsken häntä luokseni. Kuuletteko? Minä käsken!" "Joha ... ja juuri sitä lurjusta pitäisi..." niin alkoi puhua puoliääneen Shitkow; mutta äitini loi häneen niin halveksivan katseen, että toinen kääntyi pois ja vaikeni. "Kuulitteko? Minä käsken!" toisti äitini. "Kuulin", vastasi Kvitsinski nöyrästi, mutta samassa arvokkaasti.
Nyt on siellä Sletkin herrana ja valtiaana." "Entäs Martin Petrovitsh?" "Martin Petrovitsh'ista on tullut se vihoviimeinen mies talossa. Niin ruokitaankin kuin ruotuvaivaista. Lopun tekivät herrasta kokonaan. Kyllä ne hänet vielä maantiellekin ajavat." Minä en voinut sulattaa tuota ajatusta, että moisen jättiläisen saisi ajetuksi. "Mitäs Shitkow sitten arvelee?" kysyin viimein.
Muutamia päiviä tämän jälkeen, levisi meidän tienoilla huhu, että Eulampia Martinowna Harlow oli ainaiseksi lähtenyt kotitalostaan, jättäen sisarelleen ja langolleen kaiken oman osansa ja otettuaan ainoastaan muutaman sadan ruplia ... Shitkow katsahti surumielisesti aimoisiin kouriinsa. "Ettäkö ei näissä olisi tarmoa", näkyi hän ajattelevan.
Taisin jo mainita teille, hyvät herrat, että äitini oli hankkinut sulhasen Harlow'in toisellekin tyttärelle. Tämä oli meidän köyhimpiä naapureitamme, virasta-eronnut armeijan majori, Gavrilo Fedulitsh Shitkow, jo vanhemmalla puolen ikää oleva mies, jolta, hänen oman puheensa mukaan, ei puuttunut itseensä tyytyväisyyttä.
Ellei Shitkow olisi ollut niin kovin tuhma, niin olisi hän ymmärtänyt ett'ei hänellä ollut vähintäkään toivoa voudiksi pääsemisestä, koska sitävarten olisi pitänyt panna viralta pois entinen vouti; muuan Kvitsinski, sangen lujaluontoinen ja toimellinen Puolalainen, johon äitini luotti.