United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Menkää, Vikenti Osipitsh, ottakaa väkeä mukaanne; lähtekää!" "Ottakaapas te, herra vouti, vähän enemmän nuoria mukaanne ja palokoukkuja kanssa", virkkoi syvällä äänellä Shitkow. "Niin, ja jos teillä on verkkoja, niin ei haittaisi sekään. Meiltä sattui kerran rykmentissä..." "Tehkää hyvin älkääkä opettako minua, hyvä herra", keskeytti hänet Kvitsinski närkästyneenä.
"Vikenti Osipitsh", kääntyi äitini hänen puoleensa, "lähettäkää huomenna vaunut hakemaan Martin Petrovitsh'ia, koska minä olen kuullut, ett'ei hänellä enää ole omia. Ja käskekää sanoa hänelle, että hänen pitää välttämättömästi tulla, että minä tahdon nähdä häntä." Kvitsinski oli vastata tuohon jotakin, mutta pidättihe.
Hän oli itse määrännyt otettavaksi juuri nämä ainoastaan erin-omaisissa tiloissa käytetyt vaunut ja käski Souvenir'in ja minun pukeutua juhlapukuun: hän tahtoi nähtävästi kunnioittaa suosikkiansa. Kvitsinski hän kävi muutoinkin aina frakissa ja valkoisessa kaulaliinassa.
Astuimme vierashuoneesen ja näimme Martin Petrovitsh'in liikkumatta kohoilevan niin, kohoilevan juuri keskellä lattiata. Mitä lienevätkään Kvitsinski ja Souvenir tunteneet, nähdessään hänen kookkaan vartalonsa, sitä en tiedä, mutta minä tunsin jotakin nöyrän kunnioituksen tapaista.
"En tuonut", vastasi Kvitsinski, "enkä olisi voinutkaan tuoda." "Miks'ette? Näittekö häntä?" "Näin." "Mitä hänelle on tapahtunut? Onko hän saanut halvauksen?" "Ei suinkaan; ei hänelle ole tapahtunut mitään." "Miksikäs ette tuoneet häntä?" "Siks'en, että hän hajoittaa taloansa." "Kuinka?" "Hän seisoo uuden rakennuksen katolla ja hajoittaa sitä paraillaan.
Kvitsinski kun huomasi, ett'ei hänen ole odottaminenkaan mitään määräyksiä, ilmoitti äidilleni ylenkatseellisella kunnioituksella, joka oli hänelle niin omituista että jos hänen sallitaan ottaa mukaansa muutamia tallirenkejä, puutarhureita ja muita talon palvelioita, niin hän koettaa... "Min, niin", keskeytti hänet äitini. "Koettakaa hyvä Vikenti Osipitsh. Mutta joutukaa, olkaa niin hyvä!
"Ilmoittakaa Sletkin'illekin", jatkoi äitini, "että minä käsken häntä luokseni. Kuuletteko? Minä käsken!" "Joha ... ja juuri sitä lurjusta pitäisi..." niin alkoi puhua puoliääneen Shitkow; mutta äitini loi häneen niin halveksivan katseen, että toinen kääntyi pois ja vaikeni. "Kuulitteko? Minä käsken!" toisti äitini. "Kuulin", vastasi Kvitsinski nöyrästi, mutta samassa arvokkaasti.
Kvitsinski, katolin-uskoa, jäi läheiseen kamariin, Viskali sen sijaan rukoili niin hartaasti, huokaili niin erinomaisella myötätuntoisuudella aina Martin Petrovitsh'in jälkeen, ja sopatti ja huuliaan liikutteli niin innokkaasti, nostaen silmänsä ylös mäkihin, että minäkin, häntä katsoessani tunsin liikutusta ja rupesin myöskin hartaasti rukoilemaan.
Ja voudinkin tointa tähtäilit? Kyllä olisi sinua ollut hyvä vouti." Kvitsinski, joka istui toisessa päässä pöytää, myhähti itseksensä, eikä puuttunut tuosta myhäyksestä vahingon-iloa. Shitkow parka se vaan viiksiään liikautti, kohotti kulmakarvansa sekä sukelti karvaisine kasvoineen servettiin. Aterian jälkeen meni hän tapansa mukaan kuistille polttamaan piipullisen tupakkaa.
Minä otan vastatakseni kaikki tyyni." Kvitsinski myhähti kylmäkiskoisesti. "Sallikaa minun, rouva, kumminkin ennakolta ilmoittaa teille, etten minä takaa asian onnistumista, sillä herra Harlow on tavattoman väkevä ja huimapäinen, hän pitää itseänsä kovin loukattuna." "Niin, niin", vahvisti äitini, "ja kaikkeen tähän on syynä tuo inhoittava Souvenir. Tätä en anna hänelle milloinkaan anteeksi.