Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Mutta Harlow avasi vielä saman oikean silmänsä (vasen luomi oli hervotonna, niinkuin vainajalla) ja katsoa tuijottaen Eulampiaan, virkkoi tuskin kuuluvasti: "No niin, tytär: sinulle minä annan..." Kvitsinski viittasi kiivaasti papille, joka yhä vielä seisoi toisen rakennuksen portailla... Vanhus läheni, takertuen heikoilla polvillansa ahtaasen kaapuun.
Meidän kaleskat ajoivat takaisin pihaan, mutta niissä istui vouti yksinään. Ja äitinihän oli sanonut hänelle: "ilman häntä ette saa tulla!" Kvitsinski hyppäsi kiiruusti kaleskoista ja juoksi portaille. Hän näytti hyvin levottomalta, aivan tavatonta hänessä. Minä läksin heti alas ja astuin hänen perässään vierashuoneesen. "No? Toitteko hänet?" kysyi äitini.
Maakuntaoikeuden väliaikaiseen osastoon kuuluu, kuten tietty, ispravnikka, viskali ja stanovoi, mutta stanovoita joka ei ollut saapuvilla ensinkään tahi oli hän niin piiloittunut muitten taakse, ett'en minä häntä huomannutkaan. Yleensä oli hän tunnettu meidän kihlakunnassa liikanimellä "olematon". Minä istahdin Souvenir'in viereen, Kvitsinski minun sivulleni.
"Mitä tämä on?" sanoi hän närkästyneenä. "Ensimmäisenä päivänä jo annat odottaa itseäsi." Minä ojensin hänelle ammutut kurpat. Hän ei katsahtanutkaan niihin. Paitsi häntä oli huoneessa vielä Souvenir, Kvitsinski ja Shitkow. Virkaheitto majori istui kyyristyneenä melkein niinkuin kujeesta tavattu koulupoika. Hänen kasvoillaan näkyi sekaisin hämmästys ja harmi.
Ellei Shitkow olisi ollut niin kovin tuhma, niin olisi hän ymmärtänyt ett'ei hänellä ollut vähintäkään toivoa voudiksi pääsemisestä, koska sitävarten olisi pitänyt panna viralta pois entinen vouti; muuan Kvitsinski, sangen lujaluontoinen ja toimellinen Puolalainen, johon äitini luotti.
Kvitsinski selitti edelleen, kuinka Natalia Niholajewna on närkästynyt häneen eikä olisi häneltä odottanut tuollaista. "Hei-juu, junttanupoo!" lauleli vaan Harlow. Tällä välin oli Kvitsinski lähettänyt neljä kaikkein vahvinta ja rohkeinta tallirenkiä toiselle puolelle taloa, käskien heidän sieltä kautta kiivetä katolle. Tämä sotatuuma ei kumminkaan jäänyt Harlow'ilta huomaamatta.
"Tiedän minä itsekin mitä tarvitaan". Shitkow loukkantui tuosta ja ilmoitti, että koska hän luuli häntäkin siellä tarvittavan... "Ei, ei!" puuttui äitini puheesen. "Paras on kun sinä jäät tänne. Antaa nyt Vikenti Osipitshin toimia yksinään. Menkää, Vikenti Osipitsh!" Shitkow pani tuosta vielä enemmän pahakseen. Kvitsinski kumarsi ja läksi.
"Isä!" rukoili Eulampia viimeisen kerran. "Vaiti!" "Martin Petrovitsh! veli hyvä, olkaa jalomielinen, antakaa anteeksi!" änkytti Souvenir. "Isä kulta!" "Vaiti, pentu!" kiljasi Harlow. Souvenir'iin hän ei katsonutkaan, sylkäsihän vaan hänen puoleensa. Samassa ilmaantui Kvitsinski portille seurueineen kolmilla rattailla.
Minä ajoin portille, astuin maahan, sidoin hevoseni ja jäin seisomaan hämmästyneenä. Suuren rakennuksen katosta oli kolmas osa revittynä; kurkihirsi vaan oli jäljellä; paanuja ja lautoja oli hujan hajan maassa molemmin puolin rakennusta. Olkoonpa niinkin, että katto, kuten Kvitsinski sanoi, oli huono, mutta käsittämättömältä tuo sentään näytti.
Kotimatkalla sai Souvenir kenenkään häiritsemättä kiemuroida ja lörpötellä, sillä Kvitsinski, sanottuaan ettei hän kehtaa nähdä noita "peräti sangen tarpeettomia" metkuja, oli jo ennen meitä lähtenyt kotia jalkaisin. Hänen sijaansa tuli vaunuihimme Shitkow. Entinen majori näytti sangen tyytymättömältä ja liikutteli alinomaa viiksiänsä, niinkuin torakka.
Päivän Sana
Muut Etsivät