Köydet liukuivat kepeästi ja raskas juntta kohosi hypähdellen riukuja myöten ylös ja Paavon ääni kaikui ylinnä heleänä ja kirkkaana, kun hän johti junttalaulua: »Hei-juu, junttana poo. Hei! nostakaa ylös ja laskekaa jo-o-ooSe soi taas entisellään uudelleen ja uudelleen herkeämättä koko rupeaman, nousten ja laskien tasaisessa tahdissa.

Kvitsinski selitti edelleen, kuinka Natalia Niholajewna on närkästynyt häneen eikä olisi häneltä odottanut tuollaista. "Hei-juu, junttanupoo!" lauleli vaan Harlow. Tällä välin oli Kvitsinski lähettänyt neljä kaikkein vahvinta ja rohkeinta tallirenkiä toiselle puolelle taloa, käskien heidän sieltä kautta kiivetä katolle. Tämä sotatuuma ei kumminkaan jäänyt Harlow'ilta huomaamatta.

Syyttömiin hän silloin iski vihansa, vaan emme osanneet moittia häntä siitä, hän oli aikojen kuluessa saanut niin paljo syystä kärsiä, ettei hän enää voinut antaa anteeksi kenellekään, jonka hän oli sortajakseen oppinut käsittämään. »Hei-juu, hei junttana poo. Hei! nostakaa ylös ja laskekaa jo-o-oo...!» Juntta nousee ja laskee säännöllisesti, verkalleen, edestakaisin laulun tahdissa.

Juntta nousee ja laskee tasasesti edestakaisin, ja miesten kaikuva, hiukan surunvoittoinen ja ponnistusta kertova laulu säestää katkeamatta tuota yhtämittaista työtä. »Hei-juu, hei junttana poo. Hei! nostakaa ylös ja laskekaa jo-o-oo

Koetetaanhan uudelleen, ehkä se siitä vielä paraneekin, virkahti hän sitten. Koetettiin uudelleen. »Hei-juu, junttana poo...» Ei apua. Pari kertaa se sujahti kutakuinkin, mutta sitten taas lähti laulu katkeilemaan ja kertailemaan ja ääni pärisi pahasti juurikuin itkevän kurkusta. Jo Paavo viskasi äkkiä köyden luotaan ja kuiskahti melkein kuin häpeissään.