United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Muuten on se hyvin väärin", jatkoi Risto, "että tällä kurjalla lailla petän vanhaa isääni, ei pois nämä koukut pitää heittää, kun vaan nyt pääsisin tästä tyhmästä pulasta. Nykaarlepyyn nimismies sanoi mulle kerran sen muistan Risto, tee mitä muuta hyvänsä, vaan älä tee väärin, älä varasta, älä valehtele! ja se herra sanoi oikein. Kumminkin olen nyt sekä varastanut että valhetellut.
Hän ei oikein voinut menestyä Garnäsissä, mutta melkein joka päivä tuli hän sinne, tuoden kesällä kaloja ja talvella lintuja. Eräänä kesänä Jaampaa ei näkynyt viikkokauteen, joten Laila rupesi pelkäämään, että vanhus oli tullut sairaaksi. Hän riensi tunturille ja tapasi Jaampan makaamassa kurjalla vuoteellaan.
Jospa etenkin ne tuhansittain tuhannet nuoret naiset, jotka joutilaina seisovat torilla kuluttaen hukkaan aikaansa kurjalla turhamaisuudella, samalla kuin maailma heidän ympärillänsä on täynnä sydämiä, jotka janoavat pisaraa rakkautta, jotka janoavat ainoata pientä todistusta siitä, että edes joku vielä täällä maan päällä heitä ajattelee, oi, jospa sen tietäisivät, kaikki nämät ihmiset, joilla on niin yltäkyllin rahoja, kunniaa, neroa ja aikaa, näyttäisipä tämä maailma kohta toiselta!
Merimiesvanhin esitti asiamme päälliköille, selvittäen mahdottomaksi elää tämmöisellä kurjalla ravinnolla. Mutta kapteeni vastasi röyhkeästi: "Se on teille, sen riivattu koirajoukko, liiaksikin hyvä; ette ansaitsisi semmoistakaan! Laputtakaa tiehenne ja jättäkää minut rauhaan, taikka..."
Vaikka olin sisällisesti varsin kurjalla kannalla, heräsi minussa kumminkin kiitollisuuden tunne Jumalaa kohtaan hänen ihmeellisestä varjeluksestaan, ja päätin olla vast'edes varovaisempi elämässäni. Minulla ei ollut silloin vielä kokemusta siitä, kuinka mahdoton tuollaisia omatekoisia päätöksiä on pitää, jollei niiden perustuksena ole todellinen mielenmuutos. Syksy joutui pian.
Ihmisenä hän pilasi maineensa sillä kurjalla ahneudella, joka aina harrastaa omia pieniä mielitekoja silloinkin, kun ajan vaarat enemmän kuin milloinkaan ovat suurten aatteiden tarpeessa. Sotapäällikkönä hän oli osoittanut perinpohjaisen kykenemättömyytensä kuuluisalla, v. 1708 Inkerinmaahan tehdyllä retkellä.
Tuntuipa siltä kuin ei olisi sallinut Pekan siinä seisovan, alkoi ahdistella suojaa etsimään. Vaan mihinkäs nyt otti uransa. Tuuli on kurjalla tupana, vastaranta vaivaisella. Ei tiennyt mihin mennä, vaan mennä piti. Käveli muutamia syliä toiseen taloon päin, vaan tie nousi pystöön. Tiesi että kaikkein kummaksi sielläkin joutuisi. Ei ollut pitkältä aikaa miettimään.
Ja eikö sitten tällä elämällä, joka niin armahtamatta veti toisia toistensa perästä kipujen pyörteeseen, eikö sillä olisi mitään muuta tarkoitusta, kuin itse eläminen, emmekö olisi oikeutetut osoittamaan kärsiville veljillemme todempaa ja ihanampaa maailmaa kuin tämä, olemassa oloa, joka selittäisi nykyisyyden tuskat, emmekö voisi kutsua heitä tulemaan hänen luokseen, joka on sanonut: "tulkaa minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut", samalla petkuttamalla heitä kurjalla tavalla, ja tekemättä itseämme naurettaviksi?...
Pyhien reliikien näyttelyssä sydämeni vedetään alas pelkkään katoavaiseen tomuun, jota nyky-ajan vähäpätöiset ihmiset kurjalla koreudellaan varustavat.
Mutta antaa olla! »Jokaisella, ihan jokaisella noista vähimmistä...» jankuttaa omatunto. »Jokainen heistä elää jotakin ihmeellistä omaa elämäänsä» jauhaa se jauhamistaan. Sepä nyt merkillistä, ajattelen, ei saa rauhaa enää kurjalla junamatkallakaan! Aina vaan lähimäinen ja lähimäinen! Mutta rouvan katse on alkanut tuon tuostakin vilkua kutimesta minuun. Katseemme ovat kohdanneet yhtämittaa toisensa. On ilmeistä, että rouva odottaa minun alkavan keskustelun.