United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Klaus riensi kiireesti ulos. Vaan ei hän porttia etemmäs tullut. Portilla seisoi Anna. Ja nähtyänsä Annan seisahtui Klaus. «Te tiedätte, mitä kadulla on tapahtunut«, sanoi hän. «Minä tiedän sen«, vastasi Anna surullisesti. «Tänään on Kyösti viimeisen kerran kulkenut vapaana. Hän lähti juoksemaan, vaan kompastui, lankesi, saatiin kiini ja vietiin juuri nyt. Tuolla näette hänet vielä«.
Ja puolimatkaan, missä paja oli, pakenin katsomaan laukeamisia; tokihan minä näin kiven lennon ja jouduin ensimmäisenä juoksemaan pajaan, mihin kaikki poramiehetkin juoksivat sama paha aavistus povessaan. Kaikkien Kentän väkien kasvot näyttivät turvottuneilta ja kuumottavilta.
Silloin ukko Witt ja ukko Swart hyppäsivät alas vankkureista ja lähtivät juoksemaan varsojen jälkeen. Tästä varsat eivät kuitenkaan välittäneet, vaan juoksivat kuin mehiläisparven ahdistamina.
Veri täytti kaikki suonet pakotukseen, mutta sitten se ikään kuin hiljakseen alkoi norua, jonka ohessa voima tuntui pakenevan jaloista niin, ettei kyennyt juoksemaan ensinkään nopeasti, vaan tarvitsi voimiansa luonnottomasti ponnistaa, saadakseen jalkansa pakoitetuksi edes hitaasen liikkeesen. "Ihan varmaan se on kotona ja lapset kun siellä vaan ovat kahden kahdestansa ... ooih! Herra..."
Jaana jäi neuvottomana keittiöön. Missä hänen vaatteensa olivat? Eihän hän miten voinut tässä pyhäkoltussa lähteä pitkin katuja juoksemaan. Hän ei voinut muuta kuin istua nöyrästi jälleen halko-arkun kannelle odottamaan. Kaksikymmenmarkkastaan hän yhä puristi lujasti oikeassa kourassaan. Hyvä toki, ettei rouva ollut huomannut sitä ja ottanut sitä pois häneltä.
Ystävyys joka yhdisti nämä neljä miestä ja tarvis tavata toisiaan kolme neljä kertaa päivässä, milloin kaksintaistelun vuoksi, milloin asioiden, milloin huvin tähden, saattoi heidät lakkaamatta juoksemaan toinen toistensa perässä kuin varjot, ja noita eroittamattomia kohdattiin myötäänsä toisiaan hakemassa Luxemburg'ista aina Saint-Sulpice'n torille tai Vieux-Colombier'in kadulta Luxemburg'iin saakka.
Jussi hätäytyi yhä enemmän ja kysyi: »Minnekä se meni?» »Se vain käveli ensin katua myöten, mutta sitten se meni Kiihtelysvaaralle päin», selitti jo toinen poika. »Ettekös te ottaneet kiinni?» kummasteli Antti. Siihen selitti Parviaisen Juuse: »Emme.» »Karppisen poika vielä löi sitä, jotta se lähtisi juoksemaan», ilmotti nyt Niirasen Väinö. »Tule sukkelaan!» kiljasi Jussi Antille.
Elsa pyyhki Yrjön kasvot, kampasi pään, auttoi pitkät punaiset sukat ja matalat solkikengät jalkaan; itse pani Yrjö röijyn yllensä, ja läksi juoksemaan kamarista pois. "Lapset taitavat olla hyvin terveitä, kun näyttävät niin virkuilta", arveli Elsa. "Ovathan tähän asti olleet, josta Luojalle kiitos", vastasi rouva.
Hän kulki kiireesti, ja jos jonkun miehenpuolen näki jälessä tulevan, lähti hän juoksemaan. Siitä pelostaan hän ei päässyt muinakaan iltoina. Kotiin päästyä ja työssään ajatteli hän, että kun Jori tulisi, niin olisi turvallinen olla, sitten hän ei enää pelkäisi!
Juhani viskasi ohjakset lukkarille ja läksi hänkin juoksemaan varsojen jälkeen, ja niin he lensivät kaikki eteenpäin kuin tulta pakoon, sillävälin kun lukkari tyytyväisesti muhoillen istui eväskorien keskellä ja katseli kilpajuoksua. Mutta hänen ilonsa ei tullut pitkäikäiseksi.