United States or Palestine ? Vote for the TOP Country of the Week !


Olisi kerrassaan lystiä kulkea saloilla pyssy olalla, niinkuin muutkin metsämiehet, ja ampua jäniksiä, metsoja, teeriä ynnä muuta metsän riistaa. Kyöstin isä pani aluksi vastaan, mutta viimein hän taipui antamaan hänelle vanhan haulikon käytettäväksi. Ja nyt oli Kyösti vasta miestä mielestään. Hän jo edeltäpäin iloitsi siitä, kuinka hän nyt voisi hämmästyttää kotiväkeä metsästyskertomuksillaan.

Tästä tapauksesta ei hän aikonut kotona mitään kertoa, kaikki nauraisivat hänelle kuollakseen. Asteli tuosta sankarimme taas eteenpäin niityn laitaa. Hänen hyvä mielialansa oli melkoisesti laimentunut. Ei tehnyt mieli enää laulaa ja vihellellä. Mutta koettaa tahtoi hän edelleen. Hän saapui jälleen petäjämetsään. Kuului pieni risahdus eräästä petäjästä. Kyösti silmäsi sinne.

«Hänellä oli niinmuodoin oikein ennustaessaan ja siinäkin, että hänen kuolemaansa seurasi onnettomuus« sanoi Johannes. «Vaan, herra parooni! Minä en vieläkään myönny. Sakaria tahdon minä opettaa. Tehkää te hänelle mitä hyvää muuten tahdotte«. «Onneton Kyösti, onneton Katrihuokasi Anna itsekseen, huolimatta vääpelistä. Johannes ja Maria. On ilta, kaunis, ihana, vaikka syksyinen ilta.

"Siis minun perästäkin täytyy jatkaa matkaani pohjoiseen päin. Kun vaan pääsisin 'alta pois' ennenkuin Venäläiset huomaavat paenneeni!" Tätä ajatellessaan kulki Kyösti eteenpäin uutterasti ja luuli olevansa jotenkin Kettusen kohdalla, kun hän takaansa kuuli epäselvää hälinää, ikäänkuin riitaa.

"Herra kenraali", sanoi samassa muuan saapuville tullut upseeri, "tämä poika ja vanhus tuolla olivat vangittaissa aseilla varustetut". "Onko se totta?" kysyi kenraali kovasti. "On! Ainakin oli minulla vaarin vanha museetti, jolla hän entisaikoina on monta ryssää kaatanut", vastasi Kyösti ripeästi, "ja jos minä kerran pääsen vapaaksi, niin kyllä minäkin sillä heitä muutamia kaadan".

Suokoon Jumala jälkeläistemme aina kuolevan samalla rohkeudella kuin heidän isänsä". "Amen^, vastasivat kokoontuneet yhteen ääneen. "Poikani", sanoi Niilo ja astui vähän sivulle miehistä, "nyt saat viimeinkin tahtosi täytetyksi. Etkö nyt ole iloinen^" "Olen, vaari", riemuitsi viidentoista vuotias Kyösti ja rohkeus ja uljuus loistivat hänen vaaleissa sinisilmissään.

Ei niitä olisi tarvittu; Kyösti pelkäsi ja vapisi ilmankin. Vaan nyt huusi Kyösti nimen, huusi hirmustuen, ja haamu vetäysi vuorostaan hämmästyen takasin. Kyösti oli huutanut: «Johannes, veljeniVuosikausiin eivät veljet olleet tavanneet toisiaan. Nyt he tapasivat. Molempain asema oli kummallinen. «Pettynytsanoi Johannes liikutetulla äänellä. «Sinun julma aikomuksesi ei onnistunut«.

Kulkiessaan sitten pitkin käytävää Kyösti M:n kopin ohitse, viskasivat he vartian silmän välttyessä saaliinsa kopinoven päällä olevaan avaraan ilma-aukkoon. Siten saapuivat tuoreimmat kotimaan uutiset Kyösti M:lle kuin konsanaan postiluukusta pudoten.

"Pelkäätkö, poika", huusi vanha sotamies työntäessään painetin viholliseen. "Tee niinkuin minäkin, niin kyllä siinä pian leikkiin totut". "Minä en pelkää", vastasi Kyösti miehevästi, "sen saatte nähdä!" Sanasta hän heti ryhtyi tekoon ja järjestyksettä iski ympärilleen vuoroin tukilla ja painetilla, että vihollisia kaatui joka taholle.

"Olen", vastasi Kyösti heikolla äänellä, sillä hän pelkäsi, että jos ei hän vastaisi, rupeisivat Venäläiset tutkimaan huonetta ja huomaisivat ehkä silloin akkunan, josta eivät he luultavasti tähän saakka tietäneet.