United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rauhan olin kadottanut, surua pakenin; toista en löytänyt, toisesta en päässyt.
Kun hän nousi pois lähteäkseen, en koettanutkaan häntä pidättää enkä pyytänyt häntä tulemaan takaisin. Ja kun hän oli mennyt, pakenin taas punaisten vihkojeni luo, jotka olivat auki pöydällä, ja kirjoitin seuraavaa: »Tunnen, että kaikki nyt on lopussa, että olen katkerasti pettynyt, että hän ei rakasta minua ja luulee nyt vuorostaan, että minä en hänestä välitä. Olen ollut melkein kylmäkiskoinen.
"Isäni kuoli ennen syntymistäni ja äitini, jalo Cloelia, oli roomalainen. "Tuota raakaa vanhusta en ole koskaan tunnustanut sukulaisekseni. "Hänen ankaruuttaan olen halveksinut, samoin hänen rakkauttaan. "Hän pakotti minut lapsena ottamaan nimensä ja riisti minut äitini luota. "Mutta minä pakenin ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa.
Ikäänkuin sumun lävitse näin herra Claudiuksen seisovan viheriäisten uutimien välissä; hän viittasi salaa Ilselle lyhentämään tuskani ja suruni; hänen ei tarvinnut sitä tehdä minä tein sen itse. Kädet puserrettuina kulmiini, pakenin minä pihasta puutarhaan ja vasta juostessani sillan yli kuulin minä vaunujen ajavan ulos portista kadulle.
»Mitenkä sitten sattui, että hänestä erosit?» kysyi Durward. »Varastin rahaa häneltä ryöstin myös hänen nurkkajumalansa, jota hän palveli», vastasi Hairaddin aivan huolettomasti. »Hän sai siitä selvän ja pieksi minua minäpä iskin puukkoni hänen rintaansa, pakenin pois metsiin ja elin taas oman kansani yhteydessä.» »Konna!» sanoi Durward, »hyväntekijäsikö sinä murhasit?»
Katso, minulla oli neljä ravakasta poikaa, he vietiin kaikki vieraille maille kaatumaan; lopuksi otettiin miehenikin ja minä jäin suruineni yksin taloon kahden nuorimman lapseni kanssa. Sitten tulivat venäläiset, polttivat talon ja löivät pienemmän lapseni kuoliaaksi. Isompi tyttö oli kätkeynyt metsään, minä etsin ja löysin hänen sieltä ja pakenin hänen kanssansa.
Minä säpsähdin ja pakenin pelästyneenä äkkiä Ilsen taakse, sillä mentyämme sillan ylitse kuului nauru, jonka neljä viikkoa sitten kuulin hautakummun tykönä ja jota, minä tiesin sen, en ollut niin lainkaan unhottava... Kuitenkin pakenin minä, sillä siellähän pilkalliset silmätkin olivat, joita minä niin hirveästi pelkäsin.
Oh kuinka minä kärsin, kuinka minä huusin tuskissani ja viskelin itseäni! Pakenin välistä sänkyynkin, tyynyn ja matrassin alle mutta silloin tunsin, kuinka hän koko painollaan heittäytyi ylitseni. Oh Herra Jumala taivaassa että voin vielä olla hengissä kaiken sen jälkeen, mitä olen saanut kokea. PASTORI. Ettekö kääntynyt vapahtajanne Herran Jesuksen puoleen, ja rukoillut häntä avuksenne?
Minä putosin veteen, rupesin uimaan ... saavuin toiselle rannalle ... ja, nuolien ympärilläni tuiskutessa, minä ... minä pakenin!..." Tullessaan tähän viimeiseen tunnustukseen, veli Starck oli painanut alas päänsä. Hän nosti sen äkkiä jälleen, päästäen epätoivon huudon taivasta kohden. "Oi! Jumalani! Jumalani! etkö sinä ele se, joka sen näin tahdoit olemaan!
Saa osanotto moinen voimat voipumaan; pois hetkeks pakenin ma tänne toipumaan. Aikoo mennä ulos oikealle. Sa minne menet? Kojuhumme pois. Koputa, lukossa jos ovi ois. Mut etkö Annaa luokses tahdo hetkeksi? Ma moisen katson ihan turhaks retkeksi. Istuimme yöllä kauan puhellen; sain hälle sanotuksi tähteellisimmän; minusta muutoin aina onnen sisimmän parissa oltava on säästäen.