Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Minä en uskalla, minulla ei ole voimaa edes kuolla lähdin Ursinin kalliolta ja päädyin Sirpalesaareen ... toivon, että sinä pääset pidemmälle, poikani ... mene ja tee toisin ... uusi uskosi sinua auttakoon. Amen. Nyt mennään kotiin. Onko sinulla markka ... ei, minulla onkin. Ishvoshjik!" Seuraavana päivänä minä lähdin pakenin.
Mustaa mieltäni sinne pakenin mielen mustemman vaan löysin. Eräs matkustaja, Uudenkirkon mies, kehoitti minua tulemaan kotipitejäänsä; sanoi siellä Lampalan hovissa tarvittavan puuseppää. Se kehoitus viittasi minua kotimaahan. Kokosin työkalut pussiini ja matkustin aamujunassa Pietarista Suomen rautatieasemalta Uudenkirkon asemalle. Siitä alkoi jalkamatka.
Tahtoisitko lähteä pois huoneestani ja jättää minut rauhaan? Rauhaan pääset minun puolestani. Pääset ijäksi! Minä läksin ja suljin oven. Omaan huoneeseni saakka pakenin. Siellä vaivuin sohvaan. Ruumiini vapisi, sydämmeni löi, vereni kuohui. Olin pakahtua. Puristin käteni ristiin ja istuin siinä liikkumattomana, huohottavana, värisevänä, en tiedä, kuinka kauvan.
Erämaahan tänne pakenin ihmisten yhteydestä, pois verisistä melskeistä pahan veljen kanssa, nähtyäni poikani pienen kaatuvan ryövärten miekan alle; tänne pakenin, luullen rauhan täällä löytäväni.
Minä pakenin ylen täysin sydämin yksinäiselle kukkulalle ja katselin kyynelsilmin ihanaa, sinistä taivasta... Näkikö minun armas vanha mummoni, miten siinä istuin surullisena? Varmaan hän ei ollut suuttunut siitä, että minä muistelin Kristiinaa olihan hän antanut hänelle anteeksi!... Neljä viikkoa oli kulunut mummoni kuolemasta.
Tästä mieleni pian tulta iski ja koska hän taasen mulle antoi tämän häpeänimen, niin veitseni rintaansa löin ja henkensä heitti. Silloin metsään pakenin ja samalla retkellä seison tässä nyt. K:N EM
Niin juuri jatkoi mummo vähääkään säikähtymättä he tahtoivat leikata kielijänteeni, mutta minäpä, siitä tiedon saatuani, lensin tieheni, pakenin pois ja tulin toiseen kaupunkiin. Koska kuitenkin luullakseni kaikki ihmiset ovat yhtä julmia meitä kohtaan, en enää uskonut itseäni heidän tekemiinsä pesiin, joita kaupungissa on kaikissa puissa, vaan elelin omin päin, missä milloinkin.
Ja vaihtaa puheen-ainetta. Lontoossako sinä sitten olet elänyt nämä vuodet, hän kysyi, kun emme ole tavanneet, emme kotona emmekä ulkomailla? Lontoossa ja Parisissa, vastasi Johannes. Mutta enimmäkseen Lontoossa. Siellä tuntee sittenkin enimmän olevansa maailman keskipisteessä. Et ole kotimaassa käynyt? En. Taikka oikeastaan, kyllä kerran. Mutta minä pakenin sieltä tavallista pikemmin.
"Yht'äkkiä syöksyi oikealla olevasta pensaasta mörisevä karhu ja vasemmalla olevasta rauniosta sähisevä käärme, jotka molemmat menivät nukkuvaa kohti. "Hän heräsi ja huusi nimeäni. "Tartuin nopeasti häneen kiinni, painoin hänet rintaani vasten ja pakenin hänen kanssaan. Katsoessani taakseni näin, että karhu repi käärmeen rikki ja käärme pisti karhun kuoliaaksi." "Entä nainen?"
Vaan kuitenkin, kun tänä iltana hämärän hetki tuli kolmannen kerran siitä, kuin hän palasi, ja hän näytti kokonaan unohtavan sen, minä en voinut auttaa, että se tuntui haikealta, ja niin minä pakenin tänne yksinäisyyteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät