United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kakstoista täytin töin ja tuskin, Niin sammui tuo ens' rakkauskin, Sen tukahdutti kateus. Lie viidestoista vuosi tullut: Taas rakastuin voi ihmishullut! Me palamme kuin rohtimet! Vaan pian sammui rohdintutta: Mä kylmenin ja etsin uutta, Näin vierauntui sydämet.
Minä luin suurella menestyksellä latinaa ja kreikkaa lemmittävän, oppineen papin kanssa, jonka perheessä minä asuin ja toisia kouluaineita erään seminarin opettajan kanssa; mutta vapaahetkilläni etsin niitä paikkoja, jotka niin suuressa määrin jännittivät minun mielenkuvitteloani ja Trondenäs ei sentähden ollut laisinkaan sopiva paikka minun kipeälle mielentilalleni.
BIANCA. Oi, rakas Cassioni! Armas Cassio! Oi, Cassio, Cassio, Cassio! JAGO. Oo, julki-portto! Arvaatteko, Cassio, Ketk' on ne teitä ruhjonehet noin? CASSIO. En. GRATIANO. Tilaanne säälin; teitä juurin etsin. JAGO. Minulle polus lainatkaa. Kas niin! Ja paaret tuokaa, joilla kannetaan hän. BIANCA. Hän pyörtyy! Ah! Oi, Cassio, Cassio, Cassio!
Minäkin piennä löysin kaunokaisen Siivestä Valvaan kirvonnehen kynän, Niin hienon, pehmeän, sun kynäs laisen, Ja sadut selvät näin mä ilmestyvän. Vaan kynä kului, hukkui vahingossa, Mä hanhen sulist' etsin saman moista, Valitsin paljon, mut en kynää, jossa Ois sama tenho, löynnyt enään toista.
Tietoisuuteni vanhempieni rikoksista ja onnettomuuksista olivat aikaisin saattaneet minut tekemään päätöksen, että aina osoittaisin ahkeruutta ja tekisin hyviätöitä ... luulin ehkä siten voivani sovittaa kaikki vanhempieni erehdykset... Minusta tuli kunnianhimoinen ... minä tahdoin antaa lainatulle nimelleni monta vertaa suuremman ja kantavamman loisteen kuin minkä toverini saattoivat antaa omalle nimelleen... Mutta naisen toimintapiiri on rajoitettu, eikä hänen tarvitse ottaa montakaan askelta, ennenkuin häntä kohtaa este... Ainoastaan taiteen portti on hänelle yhtä avoin kuin miehellekin ... minä etsin sen portin ja uran, jonne se johti.
Millä tavoin ilmoitammekaan hänelle tämän suuren onnettomuuden? ELLI. Kas siinä kysymys, johon turhaan etsin vastausta. AINA. Ota sinä se tehtäväksesi! Sinä olet maltikkaampi, olet niin sanoakseni paljoa viisaampi kuin minä. ELLI. Viisauteeni en luota liiaksi. Tuo on hyvin vaikea tehtävä. AINA. Kovin vaikea! ELLI. Mutta kaikissa tapauksissa pitää se tulla tehdyksi!
Kun eksyin milloin, niin etsin, mistä näkyi tämä meidän vaara. Tätä kohti kuljit! Se sinulle tien näytti? Kotivaara! Se. Nyt se oli saatava sanotuksi. Mutta jos se siitä loukkaantuu. Jos minä sillä hänen mielensä pahoitan, että siitä puhun... Jos se käy siihen jotenkuten pahasti. Jos on parempi, etten siihen koskekaan. Ehkä se on ymmärtänyt siitä, että heti ajoin äidin pois.
Valitsin rannasta sen veneen, joka minusta näytti nopeakulkuisimmalta, vyörytin siihen painolastiksi muutamia kiviä, asetin maston paikoilleen ja parilla potkulla murrettuani oven eräästä ranta-aitasta etsin sieltä purjeet ja tarpeelliset nuorat. Kun kaikki oli reilassa, työnsin veneen vesille, vedin purjeen ylös ja peräsimen ääreen istuen lähdin Jumalan nimeen tuolle vaaralliselle matkalle.
Seurailen sinua juhlakentälle ja laulajaisiin ja kaikkialle kaukaa. En pääse kosketuksiin kanssasi enkä erikoisemmin koetakaan. On kuin tahtoisin vielä olla kiinni kaipuussani, pyrkimättä sen tyydyttämiseen. Välistä on, niinkuin en hennoisi vielä sijoittaa sitä mihinkään oleelliseen. Etsin kyllä tilaisuutta, mutta en sitä valmista, vaan jätän sen tavoittamisen sattuman varaan.
Minä turvasin nöyrästi Häneen, jonka puoleen Agnes oli neuvonut minua; minä etsin luontoa, jota ei koskaan turhaan etsitä; ja minä laskin rintaani sen inhimillisen hellyyden, jota viime aikoina olin väistänyt.