United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näistä tuli aikaa myöten yhtä kelvolliset miehet kuin heidän isänsäkin oli, jota he vanhana hellästi hoitivat ja runsaasti ravitsivat. Anna kättä köyhän miehen, köyhällä on lämmin koura. Suvilaulu. Oisin pääskynä mä piennä, Suvilintuna iloisna, Lenteleisin, liiteleisin, Suomehen suhauttaisin.
"Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Pane paita palttinainen, Liitä liinan aivinainen, Hame verkainen vetäse, Sio päälle silkkivyöhyt, Kaulahan heliät helmet, Kullan sormus sormehesi. Tulet entistä ehompi, Paljo muinaista parempi." Tee minua tikkariksi. Menin piennä paimenehen, Lassa lammasten ajohon; Yhtyi yrkä vastahani, Kysytteli, lausutteli "Joko tieät tikkaella, Joko ommella osoat?"
Maapa suuri, kauno tuo Sun imetti piennä; Tuopa sulle leivän suo; Ellös siirry vieraan luo, Tää sun suojaa vielä! Aina valvo, taistele, Synnyinmaatas suojele, Niinkuin sun se suojaa! Sampoinen. Hiljaa huuto-Mikko häärii Pirtin karsinaisessa, Risutukkosia käärii, Polttaa niitä uunissa.
WILHELM. Sen Tanskan piispa Ol' äitilleni opettanut; hän sen Opetti mulle piennä ollessani. VALPURI. Sen vielä toki muistat. WILHELM. Varsin hyvin. VALPURI. Se hupaist' on! Mun Akselini sanoi Sull' oivan äänen olevan; ei hennon, Mik' eloss' ihmisiä himartaa, Vaan jalon, vahvan, järeän, kuin ois Se haudasta.
"En tieä tekijätäni enkä tunne tuojoani. Liekö telkkä tielle tehnyt, sorsa suolle suorittanut, tavi rannalle takonut, koskelo kiven kolohon? "Piennä jäin minä isosta, matalana maammostani.
Tuli tuoni kukan luokse, Kalma luokse kaunokaisen, Kuiskas kevähän kukalle, Nurmen ensi nuppuselle: "Kuole pois jo, kukkaseni, Nuku, nurmen hento lapsi! Kaunis elost' on erota, Kalman tulla kaatamaksi Piennä, nuorna, puhtoisena, Saastatonna, tahratonna". Ei kevähän nuori nuppu, Taimi pieni taivahainen, Tuonen tuumia pahonut, Kalman ääntä kammoellut: Nuorna, puhtoisna nukahti.
Oi, Pohjan tähti, mi meille vilkut, ja piennä pilkut, mi ilkut tähdille kiertäville ja ihmismielille myrskyisille, jotk' ei saa rauhaa, vaan aina pauhaa! Oi, kuin sua säälin, sa tähti kumma, mi luulet, että on elon summa ain aaltoin keskellä tyyni olla, tyyni olla ja seistä kaukana kalliolla, kun meri pauhaa ja ei saa rauhaa.
»Voi, voi niitä hassutuksia kaikkia!» ehätti Elsa kertomaan. »Kun niin toimessa oltiin enkeleitä, oikein lentäviä enkeleitä», ja hän nauroi sitten ihan katketakseen, niin että Jorikin nauroi, vaikka ei ymmärtänyt, mikä siinä niin naurettavaa oli. »Uskallettiinkin sitä kaikkea, vaikka pojat ahdistelivat useinkin. Oli se aikaa se piennä olo!»
Tuoll' usvapylväs vuorta kiipii, Savuista lieska leimuaa, Taas piennä lankana se hiipii, Tai lähteen lailla purskahtaa. Tääll' laakson halki leimu hohtaa, Tuhansin suonin luikertain, Vaan missä vuoren-kolkka kohtaa, Taas vuona juosten helmakkain. Tääll' lähimailla säkenöitä Kuin kulta-kylvö tupruilee, Kas vuorta, juurta, ylängöitä Yks' liekki-laine valkaisee.
Toki jätti hän meidät, jotka vielä kovempi onni orjuuteen heitti; mutta eipä meistäkään sillon Kalma kaukana ollut. Muistatko, mies, kuinka piennä poikana sinä sillon kuumassa melakassa itses käytit? KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut.