United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
DESDEMONA. Etsin häntä. Tääll' olkaa, Cassio; hyvillään jos on hän, Esitän hälle anomuksenne Ja äärimmilleen sitä ajaa koitan. CASSIO. Nöyrästi kiitän, armollinen rouva! BIANCA. No, Cassio, terve! CASSIO. Mitä täällä teet? Kuin voit sä, ihanaiseni Bianca? Juur' aioin luokses tulla, armas kulta. BIANCA. Ja minä sinun. Mitä! Viikon poissa? Se seitsemän on päivää sekä yötä.
Kakstoista tiimaa neljätoista kertaa! Ja kellon aikaa neljätoista kertaa On hitaamp' armaan poissaolon aika! Väsyttävätä laskua! CASSIO. Oi, anteeks! Mua painaneet on mietteet lyijynraskaat. Kun joutoaikaa saan, tuon pitkän laskun Ma suoritan. BIANCA. Mistä tämä, Cassio? Kai joku uuden ystävyyden lahja! Nyt tiettyyn poissaoloon syynkin tiedän. Vai niin? No, hyvä, hyvä! CASSIO. Vaiti, vaimo!
CASSIO. Ma kenraalia varron, enkä luulis Sit' arvokkaaksi enkä suotavaksi, Jos naisen kanssa hän mun näkis. BIANCA. Miks ei? CASSIO. Ei siksi, ett'en lempis sua. BIANCA. Vaan siksi, ett'et lemmi mua. Ma pyydän: saata mua hiukan matkaa; Ja sano, käytkö luonan' iltasella. CASSIO. Vaan hiukan matkaa saatan sua saattaa; Mun täytyy odottaa. Mut kohta saat mun.
BIANCA. Jos haluat tänään luonani illastella, niin tule; jos et, niin tule toiste, milloin haluat. JAGO. Riennä, riennä jäljestä! CASSIO. Täytynee se tehdä: muuten hän vielä kadulla sadattelee. JAGO. Aiotko hänen luonaan illastella? CASSIO. Luulenpa niin. JAGO. Hyvä; sitten kai tapaan sinut; tahtoisin niin mielelläni haastella kanssasi. CASSIO. Tule, ma pyydän. Tuletko?
BIANCA. No, hyvä; kaikissapa niissä ollaan! NELJ
Hänen isänsä on aatelislinnan omistaja ja kamariherra.» »Ah, Berlinin hovipiireihin kuuluva! Keisarin tuttu!» H. N. Norman Esq. loi tarkoittavan katseen tyttäreensä. Miss Gundy Norman nykäytti niskaansa harmistuneesti. Tultuamme laivaan hän lähti suoraa päätä kojuunsa. »Bianca» puhalsi. Viimeinen vene toi aatelisen professorin laivaan.
O, kyllä nokkasi näen, mutta en sitä koiraa, jonka eteen sen viskaisin! CASSIO. Minun pitää todellakin luopua hänen seurastaan. JAGO. Totta, Jumala! Tuossa hän tulee. CASSIO. Hän se on ihkainen hilleri ja lemuava lisäksi. Miksi noin aina perässäni kiilit? BIANCA. Piru äitineen perässäsi kiiliköön! Mitä tiesi se liina, jonka äsken mulle annoit? Ja minä hupsu, kun otin sen!
BIANCA. Oi, rakas Cassioni! Armas Cassio! Oi, Cassio, Cassio, Cassio! JAGO. Oo, julki-portto! Arvaatteko, Cassio, Ketk' on ne teitä ruhjonehet noin? CASSIO. En. GRATIANO. Tilaanne säälin; teitä juurin etsin. JAGO. Minulle polus lainatkaa. Kas niin! Ja paaret tuokaa, joilla kannetaan hän. BIANCA. Hän pyörtyy! Ah! Oi, Cassio, Cassio, Cassio!
Nuo hiiden epäilykses heitä hornaan, Jost' ovat tulleetkin. Nyt luulet mua, Ett' immelt' olen tämän lahjaks saanut. Ei, Bianca, usko mua. BIANCA. Kelt' on se sitten? CASSIO. En tiedä, en; sen huoneestani löysin. Mua miellyttää se, mukailluks sen tahdon, Ennenkuin pois se ehkä pian viedään. Tee se, ja jätä minut yksin nyt. BIANCA. Kuin? Yksin? Miksi niin?
EMILIA. Voi sitä hyvää herraa! Cassio parkaa! JAGO. Niin riettaus palkitaan. Emilia, kuule! Kysypäs, miss' ol' iltaisella Cassio. Haa! Vapisetteko? BIANCA. Mun luonani Hän illasti; mut siit' en vapise ma. JAGO. Vai teillä? Mua seuratkaa, ma käsken. EMILIA. Hyi, hyi suas, portto! BIANCA. Min' en mikään portto: Yht' olen siivo kuin mun parjaajani. EMILIA. Kuin minäkö? Hyi suas!