United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kun olin juuri matkalla keräämässä kansan taruja, päätin nyt käyttää tilaisuutta ja panna Pekan puhelemaan. Sanoin siis: "No Pekka, kerro minulle enemmän tuosta Hiidenväestä ja muista muinaisoloista." "En, hyvä herra, minä tiedä mitään", oli hänen lyhyt vastauksensa. "Entäs tuo Hiiden joukko, joka kannossa sihisi tuolla ihanalla saarella?"
"Niin juuri: armaani, kultaseni, miksis viivyit kauan ulkon'?" "Niin lempeästi, niin hiiden lempeästi! Entäs sitten, kun mieli tekee uutta hattua tai parasollia ja niin edespäin, niin voi vietävä kuinka kauniisti hän pyytää! Olispa peto, joka kieltäisi. Ei, veikkoni, toista on nainen miehen elämä, toista. Vaan kuinka on sinun laitasi?" "Aivan sama.
Hiiden kattilaan semmoiset oppineet, jotka eivät tahdo puhetta kuunnella! Oikein oli se jo minulle ennen sanottu, että hänen mestarinsa Aristoteles ei ollut muu kuin tyhjän lörpöttelijä. Pitää nyt lähteäni etsimään sitä toista, ehkä se olisi vähän taipuisampi ja selkeämpi päästään. Kuulkaa, hoi! Kahdeksas kohtaus. Marphurius, Sganarelle. Marphurius. Mitä tahdotte, herra Sganarelle? Sganarelle.
"Ensiksi sentähden, että olette tarttuneet aseesen järjestyksen ja yleisen rauhan laillisia ylläpitäjiä vastaan ja toiseksi siitä syystä, että olette auttaneet julkista kapinoitsijaa pakoon pääsemään ja siten tehneet itsenne velkapääksi majesteetti-rikokseen." "Kautta hiiden!
Tietysti oli hän ylpeä veljensä tyttärestä, joka hovin seuranaisena söi päivällistä kruunattujen hallitsijain ja kuningattaren kanssa, mistä kaikesta hän sydämessänsä iloitsi. Mutta hän ikävöi pikku Colettea ja tyhjensi pahan tuulensa ja vihansa maljan vanhan Rosenin ylitse, joka oli hänet sedästänsä vieroittanut. »Mistä on hän muka niin hiiden ylpeä? Nimestänsä ja herttua-arvostansako?
Paroni seisattui auki-olevan akkunan ääreen ja kuuli kummastuksekseen sanoja, joita ei hän ensinkään ymmärtänyt. Hän kuuli, miten opettaja ensin ääntevästi luki edellä ja miten poika sitten samat sanat matki surkealla nuotilla. Sanat olivat: "Alef Beth Gimel Daleth He Baw Drasin Eheth..." "Mitä hiiden kieltä tuo on?" kysyi paroni. "Nethän ovat heprean kirjaimet", ilmoitti opettaja.
"Kuulinko. kotimäeltä karjankellon kaikuvaksi?" Vuoren viekas noin saneli: "Kuulit taattoni kujilta hirnuvaksi Hiiden orhin." Kolahutti toisen kerran Herra Hiiden kalliota, kysyi kuuluisa kuningas: "Kuulinko luostarin aholta aamukellon kaikuvaksi?" Nimesi Metelin neiti: "Kuulit maammoni pihoilta haukkuvaksi Hiiden hallin."
Kerran, kun Ruhmo kävi Hiiden luona vieraisilla, rupesi hän puhumaan miehistä, jotka saarnasivat uutta uskontoa. «Kävivätkö sinunkin luonasi?« kysyi Hiisi. «Kävivät«, vastasi Ruhmo. «Mitä he puhuivat?« kysyi taasen Hiisi. «He saarnasivat uutta Jumalaa, joka olisi luonut maan ja taivaan ja jonka Jumalan avun osallisuuteen se tulee, joka antaa kastaa itsensä«. «Noo«, sanoi Hiisi, «ja mitä sinä vastasit?« «Minä vastasin, etten minä sitä Jumalaa tarvitse«. oikein, Ruhmo!
"On", myönsi vanhuskin, "ja moni olisi hänen sijassaan heittänyt jo kaikki hiiden pisaan ja mennyt Venäjälle tahi jonnekin muualle, vaan Pelkosen ei ole kuultu kohtaloansa koskaan nurkuvankaan edes. Soo ruuna, ei ole enää kuin yksi virsta kievariin." "Mutta merkillinen mies se on tuo teidän kirkkoherrannekin", arvelin minä hetkisen perästä, "mitä hänestä pidetään?"
Osottaa taakkaansa: Rajakorven metsä putosi alas, eikä ihmiset jaksa kantaa. Tuolla on se suuri kalajärvi, joka juoksi ylös. Ja tuolla istuu Mervian veronahat. Näetkös tuota Hiiden taloa? Hiisi ostaa nyt taloja ja muuttaa hornan Merviaan. Ja nämä miekat täytyy viedä Hiiden linnaan.