United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voitko Sinä tämän tehdä? Sinä vakuutat, ett'et vähintäkään lemmi tätä herra Sydney'tä, ja kuitenkaan et suunnittelekaan minkä kaltaisen sen miehen pitäisi oleman jonka edestä voisit jättää kaiken muun maailman, ja jota lempisit aina kuolohon saakka.
Sillä hän ei lemmi eikä pelkää. DARNLEY. Sinä olet oikeassa, olet oikeassa! LETHINGTON. Näettekö kuinka olette huikentelevainen. DARNLEY. En ole! Mutta Lethington ... jos hän vaaran hetkenä kääntyy minun puoleeni, niinkuin luonnollisen suojelijansa puoleen? LETHINGTON. Niin kysykää häneltä, miks'ei hän tullut ennen. DARNLEY. Olet oikeassa ... nyt hän minua pakenee ja pilkkaa.
LETHINGTON. Ehkä sentähden että hän tunsi itseänsä voimakkaaksi viattomuudessaan? DARNLEY. Mutta miksi hän ei minulle vakuuta että hän on viatoin? Hän näkee kuitenkin tuskani? LETHINGTON. Hän ei teitä lemmi. DARNLEY. Ei! LETHINGTON. Eikä pelkää. DARNLEY. Siinä juuri onnettomuus! LETHINGTON. Hänen ylpeä luontonsa lempii ainoastaan sitä, jota hän pelkää. DARNLEY. Niin on; juuri niin!
Meri mun on, valtani kuin ehta kasvaa, Toivossa näen jo täyttyvän sen kehän. Antonius Egyptissä juo ja mässää. Ei ulkosotia käy enää; Caesar Sydänunia menettää ja kultaa voittaa; Lepidus mairittuna näitä mairii, Ei lemmi kumpaakaan, ja kukaan hänest' Ei liioin huoli. MENECRATES. Lepidus ja Caesar Upeat joukkonsa jo sotaan vievät. POMPEJUS. Valetta! Ken sen sanoo? MENECRATES. Silvius.
ELISABETH. Jos kaikki hyvin ois! Mut ei, ei koskaan! Alenemass' on onnemme, ma pelkään. GLOSTER. Vääryyttä mulle tehdään, sit' en kärsi. Keit' on ne, jotka kuninkaalle nurkuu, Ett' olen tyly muka, heit' en lemmi? Se häntä, santta Paavali, ei lemmi, Ken hänen korvans' ahtaa vihaa täyteen.
OTHELLO. Sult' en mitään Ma kiellä; mutta mull' on pyyntö sulle, Se täytä: jätä minut hetkeks yksin. DESDEMONA. Ma kieltäisinkö? En. Hyvästi, armas! OTHELLO. Hyvästi, Desdemona! Oiti tulen. DESDEMONA. Emilia, lähde. Tee mit' oikkus käskee; Mlk' olletkin, min' olen kuuliainen. OTHELLO. Olento armas! Hukka sielulleni. Jos en sua lemmi! Ja kun en sua lemmi, Palatkoon alkutyhjyys! JAGO. Mun herrani
Ja katso, me pyydämme siunaustas, sun poikasi synkeä, syyllinen, ja mun impeni puhtoinen. Katso, kuin hän on kaunis ja valkoinen ja muistuttaa niin sua! Hän on niin hellä ja herttainen, vaikk'ei hän lemmi mua, Elä kysele hältä, miks tänne mun toi, mut usko, se niin oli parhain, oi! Ja usko, nyt ett' olen onnellinen kuin aikoina lapsuuden. Elä kysele multa sa laaksoista maan!
TYKO. Haa! hyppäisinkö luoksensa, sanoen: tässä olen, älä hylkää vanhaa kosijaas, vaan pidä häntä lämpöisenä vielä ja anna Niilolle rukkaset? PAULI. Nyt korskea mieles sun eksyttää; ei ole sulla kylliksi syytä tainkaltaiseen tekoon, tahi etsit tekosyitä hänestä päästäkses, ja siis et lemmi häntä enään. TYKO. Pauli, Pauli! tätä herjausta en juuri kärsis muilta. Mutta kuule syyni.
On lempi, mi auttavaa tarjoo kättä, Miss' ahdistus, ahdinko vallall' on, Ja missä tuhannet miehet, naiset On sortua tulvahan turmion. "Rakasta!" kaikuvi Herran käsky. "Rakasta!" käsky on siveyslain. Rakasta, lemmi sä lähimmäistäs! Et itseäs varten sä luotu vain. Rakasta työssä ja toiminnassa, Ei kielen kuiskehin, sanoin vaan! Ja rakasta palkkoa pyytämättä! Se käsky on kunnian Kuninkaan.
Mut viisas olette, siis ette lemmi; Näet, viisaus ja lempi jumalissa Vain yhtyvät, ei koskaan kuolevissa.