United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Von Törne, näät, ol' aimo Suomalainen, kuin vanha tervaskanto rustokkainen, ei hevin saanut hänest' urakkaa, kysyttiin iskua ja navakkaa. Hän tiesi sen, uskoi myös, kun lausui kansa, ett' oli rautainen hän luonnoltansa, ett' Törne vanhus piti puoliaan, ol' everstluutnantti tai majuur' vaan.
HAKON. Niin, suurta! Mä äsken kuulin hänest' esimerkin, Mi mulle mieleen on, mi näyttää, ett'ei Vaan uljas, voimakas hän ole urho, Vaan tunnollinen kristittykin: hän On vaimostaan Klementiasta itsens' Erottanut sen vuoks, ett' toisillensa Sukua liian läheistä he ovat. AKSEL. Se perisyy ei ollut.
Tarkatkaatte häntä: Niin häntä kuvaa oma käytös, että Puheeni säästää voin ma. Seuratkaa vaan Ja huomatkaatte, miten jatkaa hän. LODOVICO. Voi, että näin ma hänest' erehdyin! Toinen kohtaus. Huone linnassa. OTHELLO. Te ette mitään ole nähnyt siis? EMILIA. En kuullutkaan enk' epäillytkään koskaan. OTHELLO. Olette nähnyt hänet Cassion kanssa.
ANJA. Moiti! Oikeutta, lempeyttä Puolustan vihoihin asti. Itkee. ILMARI. Mulle Ilvo on alati Ollut lempeä, suloinen, Kuin valossa kukkaniitty. Aina toimeva, älykäs. Jos on ankara väelle, Se hänest' on oikeutta. Talon hyöty on hänestä Ylhäisintä. ANJA. Väärä hyöty, Jost' on joukolle vahinko. Hänkö lempeä sinulle! Ylpeyttänsä sinussa Rakastaa kopea Ilvo. Etuansa, voittoansa Hän hakenut on sinussa.
RICHARD. Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy. ELISABETH. Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin. RICHARD. Rakastan häntä ijät päivät, sano. ELISABETH. Kuin kauan nämä iät päivät kestää? RICHARD. Sen, minkä sulo ikä armahalla. ELISABETH. Kuin kauan armahalla sulo ikää? RICHARD. Niin kauan kuin vaan taivas suo ja luonto. ELISABETH. Niin kauvan kuin vaan horna suo ja Richard.
Rakas kreivi, Erillä hänest' olkaa! EDMUND. Huoleti! Kah, hän ja herttua, hänen puolisonsa! Ma ennen voiton annan pois, kuin siskon Hänestä ennen mua voiton saada. ALBANIAN HERTTUA. No, armain sisko, hauska nähdä teitä! Cordelian luo kuningas kuuluu menneen Ja muutkin, joita kova hallintomme On loukannut. Jos en voi olla suora, En uljas olla voi.
Kun aivot Kutistuu päällikkömme, paisuu sydän. Jos miehuus älyn ahmaisee, niin nielee Se itse miekan, millä taistelee. Nyt koitan, miten päästä hänest' irti. NELJ
ELINA. Kohta on hän Tuonen vieras. Hänen luonnans kävin, Ottain hänest kyynelhaikeet jäähyväiset. ALMA. Oi! miks viivyn minä näkemästä vielä Elon aurinkoa hänen silmissänsä? ELINA. Sentähden jo riennä häntä katsomaan Ennen päivän laskuu. Tuossa hänen näen, Selvemmästi kuni millonkana ennen, Tuossa, tuossa ihan kuvattuna ilmaan, Lempeyttä täys; ja niin hän katoo taasen.
RANSKA. Sangen kummaa tämä: Hän, jok' ol' äsken silmäteränne, Kehunne helmi, vanhuutenne sulo, Parahin, kallein, hän yht'äkkiäkö Niin julman teki työn, ett' auki ratkee Noin monet lemmen poimut. Rikos varmasti Niin luonnotont' on, että hirmuks käy se, Tai äsken lausumanne rakkaus Epäiltävä on. Tuon jos hänest' uskon, Niin uskon mit' ei järkikään sais toteen Pait ihmeen kautta.
Näet kuni koitteen, Koitteen heljän ijankaikkisuuden päiväst. Niinpä vaimo kuolon kaunoisena Lepäsi mun edessäni, tyyven tyyven! ELINA. Ja nyt on hän elämänsä päättänyt? ALMA. Vielä ei; vaan hänen hengittämään heitin Koska hänest läksin, läksin käskystänsä; Sillä äkisti hän katsoi puoleheeni, Lausui kuni ennustaen: »hyvästi, Hyvästi nyt, armas neito!