United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
NARRI. En tiedä, missä hän asuu; ja jos hänelle majan keksisinkin, ja sanoisin: tässä on Cassion asun maja, tai: tuossa on Cassion asun maja, niin saisin siitä asun omaan selkääni. DESDEMONA. Voitko kuulustella häntä ja ottaa oppia muiden neuvoista? NARRI. Kylläpä häntä tutkaisen koko maailmalta: kysyn niinkuin katkismuksessa: "mikä se on? vastaus". DESDEMONA. Etsi häntä ja käske häntä tänne.
Olen itseni ystäväksesi julistanut, ja tunnustan olevani lujimmilla ja kestävimmillä varppiköysillä ansioihisi sidottuna; en ole milloinkaan voinut sinulle olla suuremmaksi avuksi kuin nyt. Pane kultaa kukkaroosi; mene mukana sotaan; muuta tekoparralla muotosi; kultaa kukkaroon, sanon minä! Mahdotonta on, että Desdemona ajan pitkään saattaa mauria rakastaa, kultaa kukkaroon! eikä mauri häntä.
Kavutkoon laiva ylös lainevuorta Olympon korkuista, ja taas niin syvään, Kuin horna taivaast' on, se alas syösköön! Kuink' onnellista kuolla nyt! Niin täysi Nyt autuuteni määrä on, ma pelkään, Ett' tulevaisuus helmassaan tällaist' ei Iloa toista tuo. DESDEMONA. Evätköön taivas, Ett' ilo, lempi päiviemme kanssa Ei kilvan kasvais! OTHELLO. Amen, armaat vallat!
Sano; polvillani pyydän. Sanoissasi ma raivon tajuan, Mut sanoj' en. OTHELLO. Mik' olet sinä? DESDEMONA. Vaimos, Mun puolisoni! Uskollinen vaimos! OTHELLO. No, vanno, kiroo itses, muuton pelkää Sun perkel' ottaa, luullen enkeliks sun! Kirottu kahdesti! no, vanno itses Nyt puhtaaks! DESDEMONA. Taivas tietää sen. OTHELLO. Niin, tietää Sun valheelliseks niinkuin helvetin. DESDEMONA. Kuin?
OTHELLO. Hänkö täältä läksi? DESDEMONA. Hän, ja niin murtuneena, että täytyi Mun tuskist' osaa ottaa kärsimään Hänt' auttaakseni. Armas, anteeks hälle! OTHELLO. Ei, Desdemonani, ei nyt, vaan toiste. DESDEMONA. Pianko? OTHELLO. Pikaisimmin, sinun tähtes. DESDEMONA. Tänäänkö, iltasella? OTHELLO. Ei, ei tänään. DESDEMONA. Huomenna, lounas-aikaan?
Sen silkin pyhät madot kutoneet on; Sen paine mumian nestett' on, mi taidoll' On immen-sydämistä valmistettu. DESDEMONA. Tottako? OTHELLO. Totta; varo sitä tarkoin. DESDEMONA. Voi, ett'en olis koskaan sitä nähnyt! OTHELLO. Haa! Kuinka niin? DESDEMONA. Miks on niin hyökkäävä ja kiivas haastis? OTHELLO. Hukassa? Poissako? Miss' on se? Sano. DESDEMONA. Jumala varjelkoon mua! OTHELLO. Sanotko?
DESDEMONA. En minäkään. En siellä Asua tahdo; vaivaks olis hälle Alati mua nähdä. Armas dogi, Lempeihin korviin pyyntön' ottakaa Ujoudelleni avuks tullen suokaa
JAGO. Niin rumaa houkkaa ei lie, ett'ei tään Voi käydä niin kuin kauniin älykkään. DESDEMONA. Voi, kauheata älyttömyyttä! Pahimmalle paras ylistys! Vaan mitenkä ylistät sitten oikein kelpo naista, semmoista, joka ansioittensa nojalla voisi vaatia itse ilkeyttä todistamaan puolestaan?
CASSIO. Vihoissaan onko hän? DESDEMONA. Täält' äsken läksi Ja todellakin ihmeen raivokkaana. JAGO. Vihoissaan hänkö? Tykin olen nähnyt Hält' ilmaan sotajoukot lietsovan, Ja, niinkuin perkel', oman veljen hältä Käsistä riistävän; hän vihoissaanko? Jotakin tärkeää siis! Etsin häntä; Kun suuttuu hän, on leikki kaukana. DESDEMONA. Ma pyydän, tee se.
CASSIO. Nyt, rouva, en; levoton olen aivan Ja asiani ajoon kelvoton. DESDEMONA. No, tehkää tahtonne. JAGO. Haa! Tuo ei mieleen mulle. OTHELLO. Mitä sanot? JAGO. En mitään. Taikka jos en tiedä mitä. OTHELLO. Cassioko niin joutuun täältä läksi? JAGO. Kuin? Cassio? Ei suinkaan, sit' en usko; Rikollisena hän ei pakoon hiipis, Kun teidät näkee. OTHELLO. Hän se oli, luulen.