United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muistat kuin sinua kannoin Yli vaarojen, vesien. Uimmekin kotilahdessa Kilvaten kalojen kanssa. Kerrankin sinut pelastin, Kun jo uhkasit upota. Upotako? Miks en jäänyt Alle aaltojen syvien? KIRRI. Kätes käärit kaulalleni, Kun kannoin sinut sylissä Kukkivalle kunnahalle. Siellä nyt surutta uisin Kuin iloinen aallon impi.
Nyt aamuin unta vedetään, saa rengit vetää unta; jo valkovaippaan peittyi maa, ja lisää tulee lunta! Ken luhdin oveen kolkuttaa? Ken luhdin oveen kolkuttaa? Kukas muu kuin Findlay. Pois joutuin vaan, ei tulla saa! Ois aikeet, sanoi Findlay. Miks kopeloit kuin rosvo yön? Kurki, sanoi Findlay. Teet vielä vaikka minkä työn Sen takaan, sanoi Findlay.
Jos hyvä, miks siis valtaa mieltän' aatos, Min hirmukuva nostaa hiukset pystyyn Ja, vastoin luonnon tapaa, kylkiluihin Sydäntän' jäykkää lyöttää? Tosi kauhu On mielen hirmuluomain suhteen tyhjää. Ja pelkkä murhan kuvitus jo jäytää Olentoani niin, ett' elon kaiken Tukeuttaa houre tuo, ja mitään muuta Ei ole, pait se, mikä viel' ei ole. BANQUO. Kas kuink' on kumppanimme haltioissaan!
Kun lisään: vangiks' jäin Tebninissä, jonk' aselevon viime hetkellä me ottaa mielimme, päin Sidonia sen jälkeen rynnätäksemme; kun lisään: kahdestakymmenestä vangista mä yksin Saladinilta sain armon, niin patriarkka tietää kylliksi. Jo enemmän kuin kylliksi. MUNKKI. Vaan tuskin enemmän kuin jo tietää. Tietää tahtois hän myös, miks armahtanut Saladin on herraa yksin. RITARI. Tiedänkö sit' itse?
MUNKKI. Hyi! vaan silti Saladin yhä tuumii patriarkka on kristikunnan vihamies, jok' ei saa oikeutta olla ystävänne. RITARI. Miks ystävä? Kun en ma konna hälle, en kiittämätön ole? MUNKKI. Siksipä! Vaan kiitoksesta tuumii patriarkka eess' ihmisten ja Jumalan oon vapaa, jos ei mua autettu vuoks itseni.
Sa autio, miss' ennen Troja seisoi, Sa arvon tähde, kuninkaan vain hauta, Etk' enää kuningas, sa kaunein maja, Miks inha suru sinuss' asustaa Ja ilo vain on olutmajan vieras?
Tää joukko näyttää kiirehtivän Tavaraa laivaan sullomaan. Miks' tyrskyyn aalloin haluatte Suloisest' Neckarlaaksosta? Schwarzwaldin hongat humisee, Spessartiss' paimentorvi soi. Tuoll' erämaassa kaukaisessa Valtaapi kaipuu mielenne Viel' nähdäksenne kotilaakson Ja Saksan viljavainiot.
FLAVIUS. Pois, kotihinne, laiskat juhdat! Pois! Pyhäkö nyt on? Ettekö te tiedä. Ett' ilman ammattinsa merkkiä Käs'työläiset ei ulkon' arkipäivin Saa liikkua? Mik' elinkeino sulla? 1 PORVARI. Ma, hyvä herra, olen salvumies. MARULLUS. Miss' etunahkasi ja kulmapuusi? Miks sulla pyhävaattehet on ylläs? Te, ystävä, mit' ammattia te?
Sanansa lyhyet, asenteensa laiskat hymyhyn kiersi hiukan huuliani. Ma sitten virkoin: »Enää en, Belacqua, sua surkuttele. Mutta lausu, täällä miks istut? Seuraa odotatko? Taikka sun vanha laiskuutesi langettiko?» Hän mulle: »Veikko, ylöspäin miks nousta? Ei päästäis sentään puhdistuksen piinaan mua Luojan enkeli, mi portill' istuu.
NARRI. Hullu on se, joka luottaa suden kesyyteen, hevosen terveyteen, pojan rakkauteen ja porton valaan. LEAR. Se tehtäv' on; ma oiti heistä kannan. No, te ketun nartut. EDGAR. Kah, kuinka seisoo hän ja mulkoilee! Tuletko lakiin silmän kirjaks, hemppu? Joen poikki nyt, Liisuni, käy mua kohti! Rako venehess' on, oi, Hän ei lausua voi, Miks ei hän luoksesi tulla tohdi.