United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samalla mielellä lohduttaa toinen kodista eroava itsiänsä, sanoen: Paistavi Jumalan päivä Muuallenki maalimassa, Ei isosen ikkunoille, Ei veikon veräjän suulle. Muuan taas yksinäisyytensä ikävässä haastattelee lintua seuraavaan tapaan: Tule tänne, pieni lintu, Lennä tänne, lintu rukka, Haastele halusi mulle, Ikäväsi ilmoittele; Mie sanon sinulle jällen, Haastan mielihaikiani.
Miksi ei valo minulle välky? TOINEN MIESPAIMEN. Eikä mulle. Luo syvälle Silmäsi läpi sumujen! Hallattaret häämöttävät Hopeaisissa helyissä, Valot puhki puikehtivat Usvatartenkin utuisten. Salon siintävän povesta, Missä on metsä aina nuori Parven pulskean näette Tänne astuvan; edellä Uros valkea, valittu. TOINEN NAISPAIMEN. Jo näenkin, jo näenkin!
Noit' ihmisiä voiko nähdä, jotka viruvat haudoissaan? Näät kannet kaikki on auki eikä ketään vartiata.» Hän mulle: »Kaikki suljetaan, kun tänne laaksosta Josafatin palajavat he ruumiinensa, sinne jättämineen. Taholla tällä Epikurus lepää ja hänen oppilaansa, jotka uskoi, ett' elo sielun päättyy ruumiin kera.
Kuin joskus eessä esimiesten haastaa on pakko liikaa kunnioittavaisten eik' ääni lähde läpi hampainen, niin kävi mun, mi sammalkielin loime nyt lausumaan: »Madonna, tarpeheni te hyvin tunnette ja niihin avun.» Hän mulle: »Tahdon, että pelkos ynnä häpeäs poistat, etkä enää puhu minulle lailla miehen uneksivan.
TASSO. Nuo sanat voimakkaasti rinnassani jo huolen nostaa puoliks uinuneen. PRINSESSA. Sa mulle vapahasti mieles avaa! TASSO. Oon usein kuullut, näinä päivinäkin, ja jos en kuullut ois, mun arvata ois pitänyt se: jalot ruhtinaat sun kättäs pyytää! Mikä meitä vartoo, sit' epätoivoon saakka pelkäämme. On luonnollista, että jätät meidät; mut kuin me kestää voimme sen, en tiedä.
Mut kohta sydän lapseskin jo versoo rikkaruohoja kun sielläi, äiti armahin, sa saisit yhtä puhdasta! Varkaan lailla hiivin hiljaa, ihmisiä karttelen, kuljen seinän vierustoita, keskitietä tohdi en. Kädessäni käärön kannan, sitä hellin povellain, ett'ei multa aarrettani viedä vieras saisi vain. Kaupungista päästyäni metsätielle poikkean; sama mulle, minne kuljen alle hongan istahdan.
Niin sokaistuna, kuin nyt Egmont tänne lähestyy, ei hän voi sinun huostaasi toista kertaa antautua! Kuulkaa! Te teette niin kuin minä käskin, minun tahtoni on järkähtämätön. Minä pidätän, kävi miten kävi, Egmontia täällä, siksi kun sinä mulle annat Silvalta sanoman. Pysy sitten saapuvilla! Sinultakin kohtalo riistää sen suuren ansiotyön, että otat omin käsin kuninkaan pahimman vihollisen vangiksi.
tuo ilmestyi ja tuli vastahani päin pystyin, nälästä niin raivokkaana, tuost' että ilma tuntui vapisevan. Ja suden näin, mi laihuudessaan näytti himojen kaikellaisten täyttämältä; se monen elämän jo katkeroitti. Tuo niin mun toperrutti kammollansa, näkönsä jota mulle huokui, että kadotin toivon päästä kukkulalle.
Ei! täytyypä teidän mulle luvata kaikki pitää kätkössä. PAULI. Olkaat rauhassa; sen lupaamme. TYKO. Kunniamme nimessä. Mutta tämä epäilyksenne ehkä loukkaisi meitä. NIILO. Olenpa kokenut mies. YRJ
Monen oli nuorukaisen sydämmen hän syttö, Ja kainonkin pojan se hurmasi tyttö. »Tule, sinä tyttönen, omakseni mulle, Kullat ja kalleudet annan minä sulle.» »Ennen korppikin valkeaksi muuttuu, Kuin tämä tyttönen poikasehen puuttuu.» »Sydämmeni, elämäni sulle ma annan, Henkeni helmet ma etehesi kannan.» »Ennen minä höyhenenä veden alle vaivun, Ennenkuin kainon pojan sylihin ma taivun.»