United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
ELISABETH. En ollenkaan käsitä. PASTORI. Elisabeth minä pelkään mitä pahinta. ELISABETH. Jumala varjelkoon Mitä sinä pelkäät? PASTORI. Hän oli niin liikutettu ja kummallinen. Kun nyt ajattelen, ei hän ole milloinkaan ollut senlainen. ELISABETH. No niin ? Mutta pahinta? PASTORI. Hän otti minulta hartaat jäähyväiset ja vapisi kuin haavan lehti. ELISABETH. Sinä uskot ?
RICHARD. Noin ruttoon älä sanojani väännä; Sydämmestäni tytärtäsi lemmin, Teen hänet tään maan kuningattareksi. ELISABETH. Ken sitten tulee hänen kuninkaakseen? RICHARD. He, kuningattareksi tekijänsä. ELISABETH. Ken? Sinä? RICHARD. Minä niin; mit' arvelette? ELISABETH. Kuin saatat sinä häntä kosia? RICHARD. Sen juuri tahtoisin ma teiltä tietää, Te parhain tuntenette tytön mielen.
Eräs teurastaja luuli olevansa Preussin Fredrik II; eräs lukiolainen sanoi olevansa Kaarle XII, muuan vanha hovineiti keimaili viuhkallaan ja ilmoitti olevansa Pompadour; eräs onneton maustekauppias, joka oli lukenut romaaneja, julisti itsensä Alarikiksi ja Göthildaksi; eräs partainen merimies oli saanut päähänsä, että hän oli Englannin Elisabeth; muuan houraileva maisteri pyysi kuningasta auttamaan häntä valtaistuimelle, sillä hän oli kruunun tavoittelija Stuart.
ELISABETH. Päätetty, vaikk' ei vielä määrätty; Mut siksi käy, jos kuolee kuninkaamme. GREY. Kah, tuossa loordit Buckingham ja Stanley. BUCKINGHAM. Iloista huoment', armollinen rouva! STANLEY. Jumala yhä suokoon ilonpäivää! ELISABETH. Kreivinna Richmond, hyvä herra Stanley, Rukoukseenne tuskin sanoo: aamen.
Eräänä aamuna heräsi Elisabeth pääskysten iloisesta viserryksestä, ne kuin lentelivät akkunain päälle niitä varten asetettujen pienten laatikkoin ympärillä, ja samassa kuului hänen serkkunsa Richard huutavan häntä äänellä semmoisella, joka oli yhtä iloinen, kuin itse kesää ennustavat merkit. "Herätkää jo, kaunis serkkuni! Kalalokit liitelevät jo järven päällä ja ilma vilisee kyyhkysistä.
Hän rakastaa kaikkia yhtä paljon. Ooh, pappa, te rikotte nyt itse Jumalaa vastaan, vaikka luulette olevanne oikeassa. ELISABETH. Huomenna ehkä ajattelisit toisin, Henrik. PASTORI. Päätökseni pysyy: tästä hetkestä saakka ei hän, tuolla, ole minun lapseni. HANNA. Jos hän vaikka erehtyisikin, pappa, niin antakaa hänelle anteeksi. Me erehdymme kaikki, ja Jumala antaa meille kaikille anteeksi.
MAIJU. Taivasten taivaat, kuinka kauniita nuo ruusut ovat. Katsokaas, mamma! ELISABETH. Kauniita ovat. "Pappa tahtoi rikasta, ja mamma tahtoi rakasta, ja minä tahdoin komeanlaista." Maiju! MAIJU. "Komean kynnet ne " ELISABETH. St! ! Hiljaa, pappa varmaan äänsi siellä. Eikä ääntänyt, mamma vaan suotta pelkää. Tämä on ihan uusi laulu, mamma, hyvin soma.
JUSSI. Mutta jospa ovat jo saaneet. TEUVO. Niin ottaisivat sittenkin. On sinun kynäsi jo siksi tunnettu. Tahdotkos muuten, niin laitan heti sähkösanoman ja kysyn? JUSSI. Laita! Laitapas tosiaankin! Kuunnellaan mitä nuo puhuvat. JUSSI. Niin saan sen asian selville heti. ELISABETH. Rupeisitko sitten kumminkin sanomalehden toimitukseen, Jussi? Ja äsken papalle niin jyrkästi kielsit.
PASTORI. Ennen aikaan, kun olivat vielä valistumattomia. Mitä niistä enää puhuu. ELISABETH. Onko takeita siitä, ettei vielä tänäkin päivänä käy samoin? PASTORI. Eikös vain? Ennen ehkä menivät liian pitkälle joskus, mutta No, niin! Kaikessa tapauksessa niillä ihmisillä oli palavaa intoa, ja sitä, Jumala paratkoon, ei sovi sanoa monesta meidän veltostuneessa aikakaudessamme.
Vaan minkä sille voi? ELISABETH. Niin ahkera kuin hän on ollut ja niin suurella halulla kuin hän on koettanut edistyä. PASTORI. Ahkera hän on, sen kyllä myönnän, mutta lahjoja niitä häneltä puuttuu. ELISABETH. Mistä sen tiedät? Et siitä koskaan ole selkoa ottanut. Näkeehän sen. ELISABETH. Minä luulen aivan päinvastoin.