United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !
RICHARD. Mit' ennen mua siellä tekisit? RATCLIFF. Te käskitte mun mennä ennakolta. RICHARD. Nyt muutin mieleni. Mit' uutta, Stanley? STANLEY. Niin hyvää ei, ett' ilo sit' on kuulla, Mut ei niin pahaa, ett'ei kuulla voisi. RICHARD. Hei, arvoitus! Ei hyvää, eikä pahaa! Miks siis noin monta peninkulmaa kierrät, Kun asian voit oikoteinkin ajaa? Mit' uutta, sano? STANLEY. Vetten pääll' on Richmond.
Siis, nimeen Jumalan ja oikeutemme, Nyt liput liehumaan ja miekat maalle! Ma lunnahiksi tästä uhkatyöstä Kylmälle maalle kylmän ruumiin annan; Mut jos mua onnistaa, niin voiton saaliist' Osansa teistä halvinkin on saapa. Nyt rummut räikkymään ja torvet soimaan! Jumala, pyhä Yrjö! Richmond, voitto! RICHARD. Kuink' arvas Richmondin Northumberland? RATCLIFF. Aseisiin sanoi tottumattomaksi.
Pannaanpa niinkin, laivaväen ja kapteinin nahat, mutta niitä ei oteta lukuun. Annas kuulla, mitä mielit vastasi setä. Olettehan lukeneet Tribune-, Newyork-Herald-, Times-, Enquirer be Richmond ja Americain Review-sanomalehtiä? jatkoi James Playfair. Olen, olenpa kaksikymmentäkin kertaa. Luuletteko siis niinkuin minä luulen, että Yhdysvaltioiden sotaa kestää kauan vielä? Kauan kyllä.
RICHARD. Clarencen pojan olen kytkyyn pannut, Ja tytön halpaan säätyyn naittanut; Aapramin helmass' Edwardin on pojat, Ja Anna jättänyt on maailman. Kun tiedän, että Richmond silmäns' iskee Elisabethiin, veljentyttäreeni, Ja sitä tietä kuninkuuteen pyrkii, Niin uljaasti nyt itse kosin häntä. CATESBY. Kuningas, RICHARD. Hyvääkö vai pahaa tiedät, Kun noin vaan suoraan sisään ryntäät?
ELISABETH. Päätetty, vaikk' ei vielä määrätty; Mut siksi käy, jos kuolee kuninkaamme. GREY. Kah, tuossa loordit Buckingham ja Stanley. BUCKINGHAM. Iloista huoment', armollinen rouva! STANLEY. Jumala yhä suokoon ilonpäivää! ELISABETH. Kreivinna Richmond, hyvä herra Stanley, Rukoukseenne tuskin sanoo: aamen.
Tuo mietteliäs, viekas Buckingham Ajuni uskotuks ei enää kelpaa. Näin kauan kestikö hän väsymättä Ja hengähtää nyt tahtoo? Hyvä, hyvä! No, mitä nyt, lord Stanley? Mitä uutta? STANLEY. Kuningas armollisin, tietäkää: Markiisi Dorset niille maille, kuulin, On paennut, miss' oleksii nyt Richmond. RICHARD. Käy tänne, Catesby.
Kiireinen ja arka aika Meilt' ystävyyden juhlamenot kieltää Ja hellän haastelon ja sananvaihdon, Mi pitkäst' eroajast' olis hauskaa. Suo, Jumal', aikaa näihin lemmen juhliin! Hyvästi! Onnea ja rohkeutta! RICHMOND. Leiriinsä hänet viekää, hyvät loordit. Nukahtaa koitan raskailt' aatoksilta, Jott' aamull' uni lyijyinen ei painais, Kun voiton siivillä mun tulee nousta.
RICHMOND. Jos vaaratta sen voitte, hyvä Blunt, Niin yrittäkää hänen puheillensa Ja viekää hälle tämä tärkki kirje. BLUNT. Sen, herra, teen, niin totta kuin ma elän. Jumala teille rauhaist' yötä suokoon! RICHMOND. Hyv' yötä, rakas Blunt! Nyt tulkaa, herrat: Neuvottelemme huomispäivän töistä; Telttaani tänne: ilm' on raakaa, kylmää. RICHARD. Mit' on nyt kello?
STANLEY. Hyvinpä suoriuit sa, uljas Richmond. Kas, tämän varastetun valtakorun Sen verikoiran ohimoilta riistin Ja kulmiasi koristan nyt sillä. Se ota, pidä se ja arvoon nosta. RICHMOND. Jumala taivaan, sano aamen siihen! Mut' eloss' onko Yrjö Stanley vielä? STANLEY. Elossa, turvattuna Leicesterissä; Nyt sinne menkäämme, jos suvaitsette. RICHMOND. Mit' arvomiestä kaatui kahden puolen?
Maa mieletönnä itseänsä pieksi, Sokeesti veli valoi veljen verta, Vihoissaan oman poikans' isä surmas Ja poika pakost' oman isän tappoi. Näin Lancaster ja York on riidoin' olleet, Kirotun riidan riitaannuttamina. Jumalan suotuisasta sallimasta Nyt yhtykööt Elisabeth ja Richmond, Kummankin heimon tosiperilliset!