United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiihtynyt mielikuvitus näki merkkejä taivaalla: kerrottiin, että oli nähty kahden liekitsevän ritarin taistelevan ja sen heistä voittavan, jolla oli ristinmerkki. Kerrottiinpa myöskin Kaarle Suuren nousseen haudastansa johtamaan sotajoukkoja. Kun maltittomuutta oli mahdoton kauemmin hillitä, läksi roskaväki, joka tietysti ensinnä joutui valmiiksi, liikkeelle Pietari Amiensilaisen y.m. johdolla.
Mutta suurina ja myrskyisinä aikoina muuttuvat kaikki niiden mukaisiksi. Mitä korkeammalle tapausten aallot nousevat, sitä korkeammalla keinuu jokainen pieni pursi, jopa jokainen niiden päällä uiskenteleva lastukin, eikä lepoa ole ennenkuin synkässä syvyydessä. Ja suomalaisella aatelismiehellä, sotilaalla, Kaarle XII:n henkivartijalla ei olisi isonvihan aikana muuta ajattelemista kuin naimistaan!
Kaarle XI otti meiltä kumminkin kaikki, mitä voi ottaa, ja loukattuina, perin pettyneinä ja köyhtyneinä me jätimme tuon kiittämättömän maan, joka oli käyttänyt hyödykseen palvelustamme ja nyt käytti hyödykseen ryöstettyä rikkauttamme.
Siinä oli hän, tuo Kaarle XI:n hovin kaunein ritari, polvillaan maassa makaavan kupeella ja tämä painoi hänen kätensä levottomasti sykkivää sydäntään vastaan, ja heidän pitkät kiharansa sekaantuivat toisiinsa. Mutta vain hetkeksi. Sanaakaan vastaamatta tarttui kreivi Bernhard kuninkaallista suojattiaan vyötäisiin ja kantoi hänet hevosensa luo.
"Sinun ijankaikkisesti," vastasi Margareetta, peljäten että häntä kuultaisiin. "No, Jumala sinua aina siunatkoon tuosta herttaisesta sanasta," sanoi Mauno niin korkealla ja iloisella äänellä, että Margareetta pelkäsi ympärillä olevien melussakin sen kuulevan. Nyt harveni tungos vähäisen, Kaarle kääntyi naisiin päin viedäksensä heitä pois, ja huomasi heti oudon miehen puhuttelevan Margareettaa.
Sinä olet se morsian, jok'et petä! Jöns Barrus. Halloh! Kuka se siellä on? Bartholdus Simonis. "Kuningas Kaarle Kustaa ja Wiipurin kaupunki!" Eivätkö ne ole tunnussanat tänä yönä, itse Burmeisterin antamat? Jöns Barrus. Ovat kyllä, mutta kukapa se sitte on?.... niin ikään tarkemmin selitettynä? Bartholdus Simonis. Hyvää yötä! Ettekö te tunne minua herra Barrus?
Toinen heistä on innostunut, ja kun hän innostuneena puhuu, hymyilee aina väliin toinen. Innostunut puhuja on nuori luutnantti. Toinen, hymyiliä, on kapteini. He ovat veljekset: Kaarle ja Teodor Leist. «Sano mitä sanot«, kuulemme luutnantin sanovan; «hän on kumminkin kauniin Turussa; hänen silmänsä ovat kauniimmat koko Suomessa; hänen huultensa hymyily kauniin, suloisin koko maailmassa».
Aurinko, joka nyt Turun linnaa valaisi, oli ylevämielisen, urotöistä kuuluisan, hengen ja aineen maailmoissa yhtä jättiläisvoimaisen seitsemännentoista vuosisadan ilta-aurinko. Sen ilta oli nyt tullut. Kun Kaarle XI:n tähti laski, nousi taivaanrannalle kaksi uutta, vielä mahtavampaa ja paljon loistavampaa tähteä, toinen lännessä, toinen idässä.
Kuitenkin sai parooni Grothusen hallitus-neuvoksen houkutelluksi jättämään rahat kuninkaalle ennen hänen matkaansa, ja pian olivat rahat hävinneet kaikille ilman suunnille. Me emme voineet siis vieläkään matkustaa, ja Kaarle vaatei vielä tuhatta kukkarollista kultaa. Mutta se oli kuitenkin liikaa jo turkkilaisellekin kärsivällisyydelle.
Koko Normandia valloitettiin ja ranskalaiset kääntyivät sitte Guienneen, joka myöskin otettiin, niin että Kaarle kuninkaan liput kohta liehuivat myöskin Garonnen ja Pyreneain välillä. Pian ei ollut Englannilla muuta jäljellä kuin Calais ja sota loppui ilman varsinaista rauhan tekoa.