United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Astumme ensimmäiseen veneeseen, minkä rannalla tapaamme, ja soudamme ulos ulapalle ei tämmöiselle ojalle kuin Aura, eikä semmoiselle pesuvadille kuin Itämeri, vaan valtamerelle! Niin, sinne suurelle, siniselle valtamerelle, siellä saamme viivoitusta, siellä saamme lepoa! Tahdotko matkustaa pois tädin ja sedän luota, jotka sinua niin rakastavat?
Eikä minulla mitään erityistä aihetta ollutkaan lähtöäni kiirehtiä, sillä isäni, jota talven aikana oli kohdannut pari kertaa lievä halvaus, oli päättänyt kesällä olla kylmävesiparannuksilla Turussa ja muuten niin vieraanvarainen ja vieraita täynnä tulvehtiva Björkboda tulisi senvuoksi olemaan tänä kesänä autio ja tyhjä. Minulla ei näinollen ollut mitään kiirettä matkustaa sinne.
Kuulin sittemmin, että hän oli jo heti keväillä aikonut matkustaa Ameriikkaan, mutta ei päässyt, kun oli sotapalvelus vielä edessä. Silloin hän heitti kauppansa ja tuon onnellisen kotinsa ja meni vapaaehtoisena sotaväkeen. Liekö sittemmin mennyt Ameriikkaan, sitä en tiedä, mutta toiset isännät ovat hänen puodissaan senjälkeen myöneet tupakkaa ja lamppuöljyä ja myövät vieläkin.
Herastuomari ällisteli ihmeissään, kuka se olisi, josta itse maaherra kirjoitti voudille ja vouti nimismiehelle; hän on varmaankin suuri herra, joka matkustaa alaspäin, kenraali, luullakseni, joka katsastaa kentiesi sotajoukkoja matkallansa."
Senpävuoksi ei minua haluttanutkaan matkustaa pois Helsingistä. Elokuun 8 päivänä purjehti koko yhdistynyt laivasto Viaporia kohden ja kaikkien suureksi hämmästykseksi sellaista reittiä pitkin, jota eivät meidän luotsimme, ei merikortit, eikä meriväen päällikkökuntakaan tuntenut. Laivasto asettui taistelulinjaan Rönnskärin ja Gråharan välille noin neljän kilometrin päähän linnoituksesta.
Sillä tavalla istuivat he erään kerran myöhään illalla, kun englantilainen astui heidän ahtaasen majaansa. "Huomenna minä lähden, minä tahdon matkustaa kotiini Englantiin," lausui hän ja istui heitä vastakkain. "Lähdettekö?... Oi Herra Jumala," huudahti eukko, "lähteekö hän pois? Sitten tulee tänne oikea yksinäisyys meille!"
»Nimitetäänhän minua», vastasi nuori herra, »Menteith'in kreiviksi, ja toivon, että katsotte kunniasanaani kyllin vahvaksi takaukseksi.» »Vakuutan teille, että näöstänne päättäen katson sangen edulliseksi matkustaa tämmöisen soturin suojeluksessa. Mutta toivonpa, ettei tulekaan tilaisuutta näyttää urhouttanne, sillä minä aion viedä teidät ystäväin luokse hyvään majapaikkaan.»
Mitä hyötyä siitä on, että hän kuleksii ympäri maailmaa tyhmänä ja laiskana kuin sika. Sentähden olen minä päättänyt, että hän saa matkustaa Berliniin ja sitten Belgiaan, ja siellä saa hän pysyä pari vuotta..." "Mitä? Siellä, jossa ei kukaan ihminen tunne häntä!" puuttui Swartin emäntä puheesen. "Pidä suusi! Minä en vielä ole puhunut loppuun.
"Eilis päivänä", jatkoi majuri, "sain armeijan kenraalilta Savonlinnasta kirjeen, jossa hän kertoo kulkevan peljättäviä huhuja venäläisen ryntäysaikeista ja kehoittaa minuakin, jos mahdollista, kokoomaan väkeä ja rientämään apuun. "Koska nyt, kuten mainitsin, vihollinen täällä tällä kertaa ei näytä uhkaavan, niin olen päättänyt noudattaa päällikköni kehoitusta ja matkustaa Savonlinnaan.
Hän muisti, että täytyi lähettää hakemaan seppää korjaamaan karhia ja muita työkaluja, joita keväällä tarvittaisiin... Ei mikään auttanut, hänen täytyi itse matkustaa kertomaan voudille tästä uutisesta!