United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen kuullut Itämeren maakunnissa oleskelleiden suomalaisten sanovan, että Eugenie Rosenthal oli paras ihminen, paras sydän koko Virossa. Eikä siinä arvostelussa ole sanaakaan liikaa.
Se oli Luscombessa." "Luscombessa!" "Juuri kun olin joutua hirveän kiusauksen uhriksi, kuulin äänen sanovan: 'Onnettomuus!
»Niin, niin, hän puhui verisistä taisteluista, joita ennen on ollut, ja sanoi lopuksi, että ell'emme suojele kaikkea, mitä meillä on tässä maassa, niin ei enää olekaan mitään, jonka hyväksi voisimme elää ja kuolla.» »Niin, sillä tavalla hän puhui», todisti Simo, »mutta onko kukaan kuullut De la Barren niin sanovan?»
Ja hän loi sulhaseensa onnea säteilevän katseen, joka näytti sanovan: "Mutta on hauska että liioittelet!" Eugen puristi hänen kättään ja pudisti hymyillen päätään. Dora meni nyt rouvan mukana saliin, missä piano oli avattu, kynttilät sytytetyt, ja kaikki istuivat odottaen laulua.
Kyllä, kun otetaan isompi vene, kuului isäntä sanovan. Rovasti lähti raskain pitkin askelin rantaan päin ja varmalla tavalla sanoi: »Kyllä minä soudan. Ei tarvitse Anna Marian lähteä.» Kyllä minä lähden sentään. Harvoin on sarvi sokean kädessä, silloin soittaa kuin saapi.
Kuulin linnun liirittävän, Kevätsirkkusen sanovan Talvipakkasen jälestä, Pitkän pilvisen perästä Suven saahessa sisälle, Levaspellon pientarelta, Haapahongasta hyvästä. Noin tuo lauloi pieni lintu, Noin tuo sirkkunen siritti.
Ja sekö kaikki on kodin ansiota? Niin minulla on täysi syy otaksua. Ehkä hyvästä tyttärestä tulee aina hyvä vaimo isoäiti veti rakkaasti nuoren rouvan syliksi ja suuteli otsalle. Lapset syöksyivät joulukuusen luo, joka loisti täydessä kirkkaudessaan ja näytti heille riemuitsevan ja aivan kuin sanovan: nyt on joulu tullut. Onko sinulla joulupukkikin, mummo? kysyi John.
Hän on lujempi, taipumattomampi ja suurempi kuin koskaan ennen. Antero ja Lauri istuivat alempana pöydässä, niin syrjässä kuin mahdollista, äänettöminä, välinpitämättöminä, niinkuin eivät nämä asiat olisi heitä liikuttaneet. Se on siis menetetty, suomalaisuuden asia, kuului rovasti sanovan professorille. Jaa, se on nyt niinkuin sen ottaa.
Hänen kosteat silmänsä ja haaveksiva katseensa näyttivät sanovan: "Katsokaa nyt enkö ollut oikeassa; ei ole sitä ihmistä, jota hänen sävelensä eivät tenhoaisi." Hjortin perheelle tämä oli juhlahetki; Lisbet ja Tulla olivat pakahtua onnesta, he vuoroon punastuivat, vuoroon kalpenivat, ja kun Doran sävelet täyttivät salin, värisivät he ihastuksesta.
"Ei se niin vaarallista ole", arveli lukkari, "isäsi ja minä olemme hyvät ystävät, tiedätkös", ja lukkari nauroi itseksensä. "Mutta tahtoisin kysyä sinulta etkö usko että meistä molemmista voisi tulla pariskunta. Talo minulla on ja vaatteita ja kaikki, mitä voit toivoa, niin ett'ei sun tarvitse ruoasta muretta pitää". "Mitäs luulet isäni siitä sanovan?"