United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Oi voi voi, onhan sama mitä haukkumasanaa hänestä käytän, sanonpa häntä asessoriksi tahi 'amiraaliksi';" huusi Lisbet, vapauttaen itsensä Doran otteesta. Kaikki sisaret ympäröivät nyt Doran. "Rakas, pikku Dora oletko tosiaankin nyt kihloissa ... ja jätät kohta meidät ... onnea, onnea, pikku Doris onnea, rakas pikku sisko ... pikku sisko kulta", kuului joka taholta.

Lisbet ei ollut koskaan nähnyt sellaista leukaa saisikohan hänkin vuosien kuluessa sellaisen, vai kuuluiko se ainoastaan rikkaille, vanhoille neideille?

"Niin kyllä, mutta vasta sitten kun sai kuulla, miten sivistynyt minä olen! Ensin hän ei ollut kovinkaan kiltti, mokomakin ylpeä otus ... ai ... ai!" Ja Lisbet huusi surkeasti, sillä Dora, joka samassa tuli sisään, veti häntä tukasta niin että hän oli vähällä mennä selälleen.

Ja Lisbet väänteli itseään ja matki Blumeja ja nauroi, ja muut nauroivat mukana. Mutta äkkiä tuli Dora juhlallisen näköiseksi. "Minä loukkaannun", sanoi hän lapsellisen pahastuneella äänellä, "sinä unohdat..." "Niin, olen todellakin unohtanut, rakas Truda Vide", huudahti Lisbet ja syöksähti syleilemään Doraa, "olen kokonaan unohtanut, että sinä olet jo puoleksi Blum!

Nyt oli Lisbet päässyt oikein vauhtiin, hän huitoi käsiään ja vilkutti silmiään kertoessaan, ja lopetettuaan hän otti taskustaan pari appelsiinia ja pussillisen poltettuja manteleita ja heitti ne sisaruksille, jotka huutaen ja nauraen koettivat tavoittaa niitä ilmasta.

"Tietysti hän rakastaa ... mitäpä muuta nuoret miehet tekisivät", vastasi Kaisa lyhyesti ja päättävästi. "Tietysti, Lisbet tietysti hän rakastaa sinua sinä tulet niin onnelliseksi niin onnelliseksi!" kuului hyväillen ja lohduttaen joka taholta.

Yhtä erinomainen kuin sinun Eugenillasi", sanoi Lisbet leikillisesti, katsoen Doraan. "Mutta mitä hyödyttää hänen kaunis nenänsä, jos hän ei rakastakaan minua? Mitä luulet, Kaisa? Sano, Kaisa, luuletko, että hän rakastaa minua?" Ja hän hyökkäsi vanhan Kaisan kimppuun, joka tuli hakemaan vinnin avainta.

Iloisina ja tyytyväisinä he vähän ajan perästä tulivat saliin, missä muut päivälliselle kutsutut vieraat, seurakunnan kirkkoherra ja pari perhettä naapuritaloista, olivat koolla. Lisbet tunsi nyt itsensä, saatuaan puhella Doran kanssa, paljon rohkeammaksi kuin alussa.

Eikä heidän mielensä keventynyt, kun he noustuaan ylös kiviportaita saapuivat ovelle, jonka palvelija, suora ja jäykkä kuin vahtisotamies, avasi heille, ja jonka sisäpuolella toinen, mahtavana kuin itsevaltias, otti vastaan heidän päällysvaatteensa ja päivänvarjonsa. Lisbet paralle kävi heti sisään tullessa hyvin onnettomasti.

"Se on päinvastoin oikein pieni tänään!" "Sen te sanotte vain lohduttaaksenne minua, senkin veitikat", nauroi Lisbet. "Mun nenäni on suunnaton", lausui hän, "sen vertaa ei ole koko Tukholmassa..." Samassa astui sisään rouva Hjort valmiiksi pukeutuneena, pitseissä ja koristuksissa, töyhtö hiuksissa ja kauneilla kasvoilla epäilyttävän hieno ja nuorekas puna.