United States or Eswatini ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tämän Marian surun ja vetistyneet silmät huomasi hänen nuorin veljensä, Heikki, ja kysyi: Mitä sinä, siskoni, itket? Tahtooko Markkulan Juuse sinut väkisin viedä? Melkeinpä kyllä, vastasi Maria.

Kaarlo ei ollut Mariaa tavannut sitten kun Niemelän rannassa, josta jo olemme kertoneet, Eikä hän arvannut yrittääkään mennä Marian puheille, sillä hän luuli Niemeläisen vartioivan häntä, peläten hänen tytärtään viettelevän.

Maria tarjosi hänelle kättä niinkuin vanhalle tuttavalle ainakin. «Kreivi G ja maisteri Johannes», esitti hän, »elleivät herrat tunne toisiansa«. Kreivi G ja Johannes kumarsivat toisilleen kylmästi. «Kuten kuulitte«, sanoi Maria kääntyen Johannekseen, joka aikoi vetäytyä syrjälle, «on täällä kysymys sodasta. Niin, mitä aioitte sanoa, herra kreiviJohannes jäi seisomaan Marian viereen.

Kuolleista nousneen näky oli saanut luutnantin vapisemaan. Hän unhotti aikeensa; hän otti syliinsä Annan ja kantoi hänet majurin taloon. Kun hän pääsi pihalle, avasi Anna silmänsä. Luutnantti havaitsi tuon; mutta vasta sitten, kun hän Marian sohvalle oli hänen laskenut, vetäysi hän takaisin.

Vapisevin askelin vetäysi vääpeli kamarista, vielä kerran silmäiltyään ympärillensä. «Minä menen, minä menenjupisi hän. Puolen tunnin kuluttua istuivat Klaus ja ylioppilas hevosten selässä ja riensivät kiireesti Turkuun päin. Marian kirjeen syy.

«Toisinkertoi Maria. «Te sanotte tuon sanan niin kummallisella äänellä«. «Toisin», pitkitti Johannes ja silmäili vakavasti neitiä; «sillä nyt en minä tiedä, millä mielellä katselette minuaMaria punastui. Johannes näkyi tahtovan ottaa puheeksi ruusun, ja tuo oli Marian mielestä sopimattomasti tehty.

Hänen täytyi nojata seinää vasten: niin rajusti jyski hänen sydämensä. Ja hiestä märkänä, viluissaan, sanomattoman raskaalla mielellä hän aukaisi oven ja astui pikku Marian huoneeseen. Kaihtimia ei oltu yöksi vedetty kiinni. Viileä aamuhenkäys tunki sisään. Hän katsoi pöydälle. Pullo oli siinä koskematta. Pulverirasioita ei oltu avattu. Ja vuoteessa makasi pikku Maria kädet silmillä. Itkikö hän?

«Saanko uskoa vielä olevani neiti Marian muistissakysyi kreivi suloisella äänellä, kumartaen Marian edessä. «Minä en saata muistaa nähneeni teitä«, vastasi Maria, ja teeskennellen uteliaisuutta kääntyi hän paroonin puoleen kysyen: «Mutta parooni Klaus saattaa ehkä auttaa muistiani, jos niin olisi, että olisimme ennen tavanneet toisiamme«.

Solakkana ja arvokkaana seisoi hän siinä tytärpuolensa Marian ja luutnantinrouva Löfvingin parissa, viime mainittu tunnettu Leenan nimellä ja Isonvihan ajoilta mainehikkaan sissin, Tapani Löfvingin, vaimo.

Inkerinmaassa olevan vapaaherrakuntani kahden vuoden korot, s.o. noin 36,000 taalaria hopearahaa! Ainoastaan huoli rakkaan lapseni Marian ja hänen tulevaisuutensa tähden on saanut minut luopumaan noista viettelevistä tutkimuksista. Enkä kuitenkaan vielä ole varma itsestäni. Kovasti kiusaa jatkamaan, kun näkee muiden onnistuvan...